Mostar

Päivä 12

Tänään oli vuorossa ajomatka Mostariin, Bosnia-Hertsegovinaan. Mostar on pieni kaupunki noin tunnin ajomatkan päässä Kroatian rajalta. Tietenkin meidän piti ajaa ensin rajalle Dubrovnikista. Tie on melko hyvässä kunnossa, eikä monet rajanylityksetkään Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan välillä hidastaneet liikaa matkaa.


Matkalla näimme valtavasti pyydyksiä meressä, nähtävästikin simpukkamertoja. Tien varrella myös myytiin tuoreita simpukoita, muttei meidän harmiksi keitettyjä.




Kroatian puolella pysähdyimme kahville summahutikassa valitsemaamme baariin. Se osoittautui persoonalliseksi rokkibaariksi, josta sai erinomaista kahvia musiikin säestyksellä.







Kahvia siemaillessa oli hauska tutkailla seiniä peittäviä valokuvia musiikkimaailman suuruuksista ja nähtävästi baarin asiakkaista.








Kroatian muuten niin kuivalla rannikolla putkahti esiin vehreä laakso, joka sai vetensä sen läpi juoksevasta vedestä. Alue on nimeltään Neretvajoen suisto.


Bosnia-Hertsegovinan puolella oli Mostarin nurkille asti kylien kohdalla ripustettu Kroatian lippuja tien ylle. Vuokraisäntämme mukaan näillä raja-alueilla asuu nimenomaan kroaatteja, jotka nähtävästi vain haluavat ilmaista itseään.







Kaikkien kylttien kyrillisin kirjaimin kirjoitetut nimet oli töhritty.












Mostaria lähestyessä alkoi näkyä merkkejä islamin uskosta, kun minareetit putkahtivat näköpiiriin. Islamin uskoa tunnustavia bosniakkeja onkin 38 % maan väestöstä.









Taloissa näkyi vuosina 1992-1995 käydyn sodan jälkiä.

















Lämmön hipoessa +38 astetta kävelimme kuululle Mostarin sillalle. Näimme jopa henkeäsalpaavan hypyn sillalta jokeen, kun paikallisen uimaseuran jäsen hyppäsi maksua vastaan kymmenien metrien pudotuksen alas!

Alemmalta kalliolta hypättiin turvallisemmin Neretva-jokeen.







Kujia kierrellessä nälkä yllätti ja valitsimme sillan kupeesta terassin. Siellä saimme koko loman edullisimman aterian: annos maksoi 2,50 euroa! Maassa käytetään omaa rahaa, ns. konvertibilna marka, mutta pystyimme myös maksamaan euroilla.

Ravintolassa oli Kroatian tapaan omat kissansa, jotka järjestivät pennuilleen kerjäämisen lomassa omat ateriat.

















Joessa virtasi todella kylmää vettä, jossa paikalliset uivat aivan pokkana. Itse kastelimme nopeasti varpaamme, ennen kuin kylmä pääsi kangistamaan.







Marcus uskalsi vilvoitella hieman pienen vesiputouksenkin alla.









Yleisvaikutelma matkasta oli erittäin positiivinen. Mostar oli kiinnostava, eikä siellä mitenkään haitannut alueen rähjäisyys. Alueen historian huomioonottaen ihmiset selvästi pyrkivät parempaan mm. taloja kunnostamalla. Kauppakujilla oltiin ystävällisiä, eikä tungeteltu mitenkään. Tosin ravintoloiden henkilökunta voisi opetella enemmän asiakaspalvelua, eikä näyttää nyrpeää naamaa saadessaan tippiä (euroissa).



Olisikin kiinnostavaa käydä muuallakin Bosnia-Hertsegovinassa. Poisssuljettuna ovat tietenkin alueet maan kahden tasavallan rajalla, missä yhä on lukuisia miinoja. Taitaa olla parempi jättää ne alueet rauhanturvaajille.

Tässä vielä Valtterin näkemys albanialaisten hyökkäyksestä.