Viime perjantaina piipahdin Valtterin kanssa vaihteeksi Tallinnassa. Heräsimme varhain, jo kahdeksalta olimme matkalla etelään. Tällä kertaa seilasimme Eckerö Linen asiakasomistajaristeilyllä. Heti laivaan astuessamme kouraamme tyrkättiin aamiaisjugurtit. Kiertelimme muutenkin menomatkalla S-kumppanien pisteitä maistellen niiden tarjoamia karkkeja. Paras anti Valtterin mielestä oli Automaalla, jonka tiskiltä poika haki vaatimattomat 11 pikkuautoa:
Kaupungilla suunnistimme suoraan AHHAA-tiedekeskukseen Vapaudenaukiolle. Menomatkalla pysähdyimme Raatihuoneentorilla, missä sijaitsee Tallinnan keskipiste:
AHHAA-keskus aukesi vasta kello12, mutta onneksi aivan sen vieressä on herkullinen munkkikahvila, Söörakekohvik. Sieltä saa taivaallisen hyviä munkkeja, jotka maksetaan painon mukaan. Munkkeja saa ostaa mukaankin hintaan 6,90 euroa/kilo. Ostimme Valtsun kanssa ensin kaksi munkkia mieheen, sitten vielä yhdet:
Kahvilanpitäjä keittää munkit rasvassa paikan päällä niin, että ne ovat takuulla tuoreita:
Mahat pulleina menimme AHHAA-keskukseen. Se oli tosi pieni, ainakin jos vertaa Heurekaan, eikä suomeksi oltu selostettu laitteista mitään. Mukavaa siellä silti oli, varsinkin kun pelasimme kauko-ohjattavilla roboteilla jalkapalloa:
Kävimme myös katsomassa 4D-elokuvan, jossa ajettiin katurallia. Tehosteet olivat sen verran hyvät, että itselläni alkoi jo mahassa kiertää.
Mieleenpainuvinta oli kuitenkin kokeilla, millaista on olla täysin sokea. Valkeat kävelykepit kopisten kuljimme oppaan johdolla pilkkopimeässä tilassa yrittäen selvitä pelkällä kuuloaistilla ja puheella. Ei ollut helppoa! Aivan yksin uudessa pimeässä ympäristössä liikkuminen ei olisi onnistunut ollenkaan.Oppaan johdolla selvisimme kuitenkin baariinkin, missä joimme kahvit ja limut - käsikopelolla tietenkin.
Meitä suomalaisia ohjasi paikallinen mies, joka oli sokeutunut kuusi vuotta sitten sokeritaudin seurauksena. Oli kuitenkin lohduttavaa kuulla, kuinka hän jaksoi nauraa ja ajatella positiivisesti. Siihen kun ei pysty moni näkeväkään.
