Happy Halloween!

Tänä vuonna halloween sattui oikeaan päivään. Sitähän vietetään aina lokakuun viimeisenä päivänä ja nyt se sattui kalenterissa juuri samaksi päiväksi kun pyhäinpäivä, vainajain muistopäivä. Halloweenin nimikin tulee pyhäinpäivästä: All Hallow`s Eve.

Kävimme Malmin hautausmaalla viemässä kynttilät muualle haudattujen muistomerkille. Koko hautausmaa loisti valomerenä.


















Halloweenin tunnetuin symboli kurpitsalyhty eli Jack O'Lantern on erään tarinan mukaan saanut nimensä Jack-juopolta. Hän kiristi itse pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa.

Pihlajiston ala-asteella halloween on ollut jo vuosia syksyn odotetuin juhla. Lapset pukeutuvat kilvan mitä hurjimpiin asuihin ja riehuvat liikuntasalissa sydämensä kyllyydestä puolitoista tuntia. Olin itsekin tänä vuonna siellä valvojana, pirunsarvet päässä tietenkin!















Ohjelmassa on buffetin herkkujen maistelua, musaa, hilluntaa, limbokisaa sekä tietenkin pukukilpailu. Tässä Valtterin tyylinäyte limbokisassa:









Pukukisaan tahtovat osallistua kaikki, jopa ne, joilla ei ole halloween-asua päällä;) Tuomarit kuitenkin valitsevat pyyteettömästi yleensä juuri ne parhaat asut: asut, joiden luomiseen on viitsitty nähdä vaivaakin ja jotka oikeasti ovat hienoja.










Tämän vuoden voittajat kyllä erottuivat joukosta:














Valtterikin voitti tittelillä Pukuhirviö!

























Tässä vielä voittajien esittelykierros:

Syysloma Rakveren kuohuissa

Pojille koitti viimein odotettu syysloma. Otimme kurssin etelään eli Viroon, ja lähdimme kylpylälomalle Rakvereen.



Viking XPRS:llä ennätti pelaamaan karkkibingoa. Tällä kertaa jouduimme ostamaan karkit ihan itse, kun bingot meni muille.












Tallinnassa olikin jo nälkä. Vanhasta muistista suuntasimme Karja Kelderiin, missä on hyvä hinta-laatu-suhde.









Tallinnasta kestää ajaa tunnin omalla autolla Rakvereen. Jännäsimme, millainen paikka kaupunki itse sekä hotellimme on. Ensivaikutelma oli ihan hyvä.




















Aula oli viihtyisä, suorastaan keväinen kukkaispuiden ansiosta.













Huoneet olivat erittäin siistit modernit.















Käytävilläkin tunsi kävelevänsä vetten päällä.



















Aamiaisravintola Mezzo oli kauniisti sisustettu. Harmillisesti en flunssan takia päässyt nauttimaan huippukokin illallisesta samaisessa paikassa.











Ravintola noudatti samaa merellistä linjaa muun muassa jättimäisten akvaarioiden muodossa.






























Marcus ja Valtteri tilasivat herroiksi aamiaisella kaakaota. Oltiinhan sitä sentään ties kuinka monen tähden hotellissa. Kaakaot valmistettiin tuoreeltaan yksi kerrallaan.




















Myös kahvila-pizzeriasta löytyi akvaario.
































Kylpylä eli vesikeskus oli meidän kaikkien mieleen. Siihen kuului altaita kaikenikäisille sekä erikseen kuntouimareille ja yksi blackhole-liukumäki (itse en uskaltanut mennäkään siihen). Kipeitä hartioita, selkää ja varpaita sai hierottua vesihierontapisteissä.

Lisäksi rannekkeella pääsi saunakeskukseen, jossa oli kuusi erilaista saunaa, kylmävesiallas, jalkakylvyt sekä "kuuma penkki"! Teimme varmaan oman henkilökohtaisen saunomisennätyksen kiertäessämme saunasta toiseen.



Hotellia vastapäätä oli hyvä kahvila, Pihlaka. Nautimme siellä capuccinot ja leivokset.











Itse kaupunki oli sopivan pieni. Siellä asuu reilut 16000 asukasta. Talot olivat melko matalia ja sulassa sovussa siellä oli puutaloja sekä neukkutyylisiä kerrostaloja.

































Kaupungin pääaukio oli saanut vuonna 2004 nykyisen muotonsa.












Palveluita oli joka lähtöön, eikä nälkäisenä tarvinnut papparaistenkaan kulkea. Kävimme syömässä hyvät pizzat Pappa Pizzassa.















Ja vähän shoppailemassa Pohjakeskuksessa, jossa on yli 70 kauppaa.














Kaupungin päänähtävyys on Rakveren linna. Se on muistaakseni 1500-luvulta.

















Linnan pienoismalli osoittaa, miltä koko komeus aikoinaan näytti.

Kävimme kylmästä ilmasta huolimatta kurkistamassa muurien sisäpuolelle. Opas vei meidät kurkistamaan kidutuskammioon ja helvettiin!







Sisäpihalla juoksenteli vuohia, lampaita, ankkoja ja lihava kissa. Olisi kyllä päästävä uudelleen tänne kesäaikaan.











Kiipesimme toiseen kerrokseen, missä olikin melkoinen asearsenaali. Pojat sonnustautuivat välittömästi taistelukuntoon.









































Marcus hyppäsi vielä ratsun selkään.

















Linnan vieressä kaupungin laella seisoo valtava härkä: pituus 7,1 metriä, korkeus 3,5 metriä (alustan kanssa 5 metriä), sarvien väli 3,4 metriä, paino 7000 kiloa. Sen on tehnyt taiteilija Tauno Kangro.









Eläväisempiä sarvipäitä löysimme Põlulan kylän biisonifarmilta.










































Farmin saluunan viereen oli pystytetty tiipiikylä. Tällä kertaa pihalla oli vain rautahepoja.




Koska saluunassa oli yksityistilaisuus, saimme nauttia kahvikupposet takapenkissä. Seurasimme samalla vieraiden valmistautumista rivitanssiin.



























Kävimme myös ajelulla Kundan kylässä katsomassa Eestin suurinta siirtolohkaretta Ehalkiveä. Tosin emme päässet tämän lähemmäksi, sillä se oli vedessä!

Tässä mittoja:

• maanpäällinen osa 930 m³
• ympärysmitta 49,6 m
• korkeus 7,6 m
• massa noin 2500 tonnia

Viimeisenä yönä satoi lunta. Aamulla maa oli märän lumen peitossa.


































Kotimatkalle lähdimme uuden hienon nokkatähden ohjastamana.

Nägemist!

Valo yössä

Linnanmäellä vietetään muistaakseni neljättä kertaa Valokarnevaaleja. Koko alue on valaistu tuhansi led-valoin, jotka luovat mukavaa tunnelmaa pilkkopimeässä lokakuun yössä.







Kävimme Valtterin kanssa viettämässä lauantai-iltaa alueella. Emme ostaneet rannekkeita, mikä oli ehkä hyvä ratkaisu viilenevässä illassa.
















Kiertelimme alueella valoja ihastellen ja tuuria peleissä kokeillen.













Panoramatornista valot näkyivät todella hyvin. Edessä vanha puinen vuoristorata.












Alueelle oli jäädytetty luistinrata, jossa sai maksutta kokeilla luistelemista ekan kerran tänä talvena. Allaolevalla videolla Valtterin tyylinäyte:

250-vuotisjuhlat

19.9.2009 kokoonnuimme viettämään 250-vuotisjuhlia Espoon Karhusaaren huvilalle. Ville, Jari, Kari, Olli ja Kreivi täyttivät tänä vuonna yhteensä 250 vuotta, mikä antoikin aihetta kunnon kemuille!



Alkumaljojen jälkeen vaihdettiin pöydässä kuulumisia sukulaisten ja tuttavien kesken. Tässä rupatteluvuorossa Juha.












Stefanin oma viisikymppinen oli jo täynnä, joten menoa oli hyvä katsella kokeeneemman silmillä.



















Anja taas oli niin evergreen, että!



















Sitten käytiin pöydän antimien kimppuun. Kohta olikin vatsat pullollaan burgundinpataa ja riisiä. Ja hieman punaviiniäkin...











Ruuan jälkeen oli mukava sulatella ateriaa. Hessukin vaipui aivan mietteisiin.

















Johan alkoi pata janottaa: Marcus etsiskeli mieluista juotavaa itsepalvelusta.

Vihdoinkin: synttärikakku! Onneksi ei sentäs oltu laitettu 250 kynttilää kakun päälle - siinä olis mennyt loppuilta niitä puhaltaessa.

Vaikka vanheneminen itkettääkin, lahjat ilahduttaa.

Suoraan Tukholmasta tuli vessapaperirulla, joka oli tehty tuhatlappusista! Kyllä siinä passaa pöntöllä käydä herroiksi.

Kun ikää karttuu riittävästi, kertyy kamaakin. Sellaiselle sopii kuin nyrkki silmään tyhjä laatikko - lahjapaperiin käärittynä tietenkin.

Savonmualta taas tuli navigaattori, joka viäntää savoks ajo-ohjeet! Tulee ihan kotoinen olo sitä kuunnellessa.









Seuraavana päivänä nähtiin taivaalla näin hieno pilvi: ikään kuin sekin olisi toivottanut onnea päivänsankareille.















Vieraiden lähtöpäivänä kävimme happihyppelyllä Lammassaaressa ja Vanhankaupunginkoskella. Ja sitten vaan koko porukka yhteispotrettiin! Oli kiva tavata kaikkia!