Perjantaina 8. helmikuuta 2013 suuntasimme auton nokan kohti itää. Olimme saaneet kutsun tulla seuraamaan esikoisen sotilasvalan vannomista Karjalan prikaatiin Vekaranjärvelle.
Matkan loppupäähän syntyneestä autoletkasta huomasi, ettemme olleet ainoat asiasta kiinnostuneet. Juhlaan kun osallistui loppujen lopuksi yli 5700 vierasta. Tällainen määrä ei ole Suomen armeijalle mikään haaste: kaikki toimi kuin rasvattu kellon tarkkuudella.
Ennen varsinaista valaa yleisö sai tutustua armeijan kalustoon.
Kylmä ilma herätti ruokahalut, joita sai tyydyttää makkarakojulla sekä Sotkussa. Sotkun munkit olivat maineensa veroisia, uunituoreita ja herkullisia! Ja hinta oli hulppeat 30 senttiä! Sotkun tiloissa oli lisäksi kauppa, jonka valikoima ja hintataso oli varmaan tarkasti mietitty varusmiesten päivärahojen kannalta. Ensimmäisen varuskuntavierailuni muistoksi ostelin sitten mukia, lomapäiväkirjaan, huivia, kynää, avaimenperää ja jopa Vekaranjärven nimellä varustettua huulirasvaa!
Kahdentoista paikkeilla alkoi olla kiire valakentälle. Kentän reunat pullistelivat jo väkeä, emmekä edes tienneet, mihin kohtaan Christopherin joukko-osasto tulisi! Kuulutuksissa kerrotiin ilmansuuntien avulla, miten osastot järjestäytyisivät kentälle, ja arvelimme olevamme valmiiksi jo suunnilleen oikealla taholla. Kun joukot sitten alkoivat marssia kentälle eri suunnista, oli aivan mahdoton tietää, missä se poika oikein menee. Tilannetta ei tietenkään helpottanut yhtään se, että koko joukko marssi täysin samanlaisissa vaatteissa marssivat tahdissa.
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)