Talven ihmemaa vuonna 2010

Helsinkiin saatiin pitkästä aikaa kunnon talvi! Jo ennen joulua alkanut lumentulo jatkuu vaan, ja hanget kasvavat korkeutta joka viikko. Tällä erää lunta tuli eilisestä lähtien läpi yönkin, joten aamulla kahlasimme umpihangessa bussipysäkille ja kouluun;)

Talvimaisema pysyi vuoden vaihteen jälkeenkin pitkään satumaisen kauniina, kuin sokerilla kuorrutettuna. Sen aiheutti pinnat huurruttanut sumu. Sumu taas syntyi, kun lännestä saapunut kostea ilma sekoittui maan pinnalla olevaan kylmään ilmaan. Sumun seassa on pieniä alijäähtyneen veden pisaroita, jotka tiivistyvät pinnoille. Näin luonto loihti meille uskomattoman taideteoksen, jota sai ihailla päiväkausia!




Savelan skeittipuiston vieressä kohosi valkea metsikkö.


















Tällä pakkasherralla oli säähän sopivat tamineet.





























































Lisää talvisia kuvia löytyy Hesarin verkkolehdestä. Kansalaiset ovat lähettäneet toinen toistaan kauniimpia kuvia, ja järjestipä Iltasanomat kuvakilpailunkin vuoden hehkeimmästä pakkaskuvasta.

Nautitaan siis kunnon talvesta, ennen kuin ilmastonmuutos vie sen mennessään!

Hyvää syntymäpäivää!

Voiko siitä todellakin olla jo yhdeksän vuotta? Juniorin syntymästä Kätilöopistolla? Kylläpä aika rientää!

Tänään pidimme Valtterin kunniaksi kotona pienet juhlat. Hommaa oli harjoiteltu jo lauantain kaverikutsuilla. Siis kakku pöytään ja Pommacia lasiin!




















Jos synttärisankari alkaa olla jo iso, niin kyllä 9-vuotiaan lahjatkin ovat suuria. Ensin avattiin kuitenkin pienin lahja, kirje pankilta. Siinä oli Visa Electron!



















Suurista paketeista tuli varsinaiset toivelahjat: Star Wars - ja Power Miners -legot!

Syntymäpäivän kunniaksi isoin legopaketti levitettiin keittiön pöydälle, ja niin insinööri pääsi uppoutumaan avaruusaluksen rakentamiseen...













Tässä vielä erittäin epävireinen laulun- ja videonpätkä:

Loppiaisena

Loppiainen on joulua vanhempi kirkkojuhla, Jumalan ilmestymisen juhla. Tavalliselle kaduntallaajalle se taitaa lähinnä tarkoittaa joulun loppua, joulun viimeisestä päivää, jolloin kuusikin kannetaan pihalle ja siirrytään arkeen. Alkaa härkäviikot.


Meillä kyseinen pyhä oli puuhakas. No, nukuttiinhan sitä kymmeneen, mutta riisipuuron jälkeen lähdettiinkin jo hiihtoretkelle.

Lunta oli tullut vaihteeksi lisää, ja luonto oli kuin Lapin tuntureilla: paksu pehmoinen lumikerros peitti puitten oksatkin.


Puolisen jälkeen olikin jo Christopherin lähdettävä Tuomiokirkkoon valmistautumaan illan konserttia varten. Cantores Minores -kuoro esitti loppiaisena Bachin IV-VI kantaatit.

Sain Chrisiltä vapaalipun urkuparvelle, joten lähdin mielelläni konserttiin. Sieltä oli mahtava näkymä alttarille! Kuvassa Chris toiseksi takimmaisen rivin vasemmassa laidassa ;)


















Konsertin jälkeen piipahdin Senaatintorilla, missä esitetään 11.1.2010 asti hienoa valo- ja äänitaideteosta Valon Vuodenaika. Sen on luonut valosuunnittelija Mikki Kunttu. Musiikkiosuudesta vastaa Kimmo Pohjonen.

Esitys oli fantastinen! Tuomiokirkko peittyi musiikin saattelemana mitä erilaisimpiin kuvioihin. Teos päättyi totaaliseen jäätymiseen - niin kirkon kuin itsenikin kohdalla.


















Bussille mennessäni pysähdyin Aleksanterinkadulla katsomaan vielä kerran Stockan jouluikkunaa...

















... ja ihastelemaan Aleksin jouluvaloja!

Lämmityksen ansiosta Aleksin jalkakäytävät pysyvät sulana talvellakin.


















Tässä loppiaiskonsertin päätöslaulu:





Tässä kolme minuuttinen varttitunnin valoshowsta Senaatintorilla:

Vuosi 2010 alkakoon!

Uudenvuodenaattoon kuuluu tinan valaminen. Aina ei ole niin yksiselitteistä tulkita, mitä ennustuksia tina antaa tulevalle vuodelle.












Marcuksen tina muistutti laivaa tai venettä eli matkalle päästäneen tänäkin vuonna.












Toisesta kulmasta katsottuna tina muistuttikin partaista terrieriä. Koira onkin ollut monen vuoden haaveena.






Valtteri sai tinastaan merihevosen - tarkoittaneeko, että pääsee lämpimiin vesiin tänä vuonna uimaan?


Oma tinani tuli aivan ryppypintaiseksi, mikä tietää paljoa rahaa. Jokohan tänä vuonna tärppäisi lotossa...





Tinan ja maljojen jälkeen vuorossa oli rakettien ampuminen talomme takana olevalla kentällä yhdessä naapureiden kanssa. Pakkasta oli yli kymmenen astetta, mikä takuulla tällä kertaa rauhoitti ampumista. Pukeuduimme kuin naparetkelle ja posautimme komeat raketit taivaalle.






















Marcus ampuu yhden raketeistamme:




Ville posauttaa isoimman paukkumme taivaan tuuliin. Onnea ja menestystä vuodelle 2010 kaikille!