sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hiihtoloma lähinurkissa

Tänä talvena lumi tuli jo marraskuussa. Eikä enää sulanut pois, päinvastoin sitä on  tullut tasaisin väliajoin roppakaupalla lisää. Koska Helsingissä siis oli enemmän lunta kuin Enontekiössä, päätimme viettää hiihtoloman Etelä-Suomessa. 

Lyhyen haravoinnin jälkeen paikallislehdestä löytyi pikkuruinen ilmoitus Vihdin mökistä. Päätimme vuokrata sen, ajoaikaahan olisi vain tunti. Ja laskettelupaikka vain kahdeksan kilometrin päässä. Neljä vuorokautta pienehkössä mökissä kuulosti riittävältä.

















Ensivaikutelma oli tyrmäävä: mökki tuntui kovin pieneltä viidelle ja paikat tuntuivat olevan likaiset. Lisäksi paleli, koska edellisestä asukkaasta oli varmaan ollut aikaa. Niinpä laitoimme patterit täysille ja tulen takkaan. Takkahan ei meinannut vetää sitten millään, ja vähän väliä savua piti tuulettaa pihalle asti. Lopulta puut alkoivat palaa kunnolla, ja saimme lisälämpöä mökkiin. Samalla lämmitimme saunan. Olo alkoi olla ihan siedettävä.




















Seuraavana päivänä lähdimme raittiiseen ilmaan VihtiSki-laskettelukeskukseen. Ville jatkoi sieltä Kultahiekkaan asuntovaunullemme ja asioita hoitamaan. Minä otin poikien kanssa kolmen tunnin hissiliput ja vuokrasimme vehkeet. Christopherikin saatiin suostuteltua ekaa kertaa rinteeseen, ja sehän innostui hommasta niin, että halusi tulla uudelleenkin. Valtteri paineli rinteitä alas entiseen malliin kuin syöksylaskija konsanaan. 






















Itse otin Marcuksen kanssa varovaisen alun ja tulimme ekat laskut aivan varovasti alas. Mukava kolmetuntinen kaikenkaikkiaan! 























Illalla sauna maittoi. Saunassa saikin tosi kipakat löylyt, ja kävimme Valtsun kanssa ottamassa ulkona lumisuihkuja. 
 

















Mökin puhtaudesta alkoi tulla lisäepäilyjä, kun Valtterille tuli hengitysvaikeuksia. Pojallahan todettiin moniallergia pari viikkoa sitten ja arvot kissan kohdalla olivat korkeimmat. Niinpä epäilimme, että mökissä oli ollut eläimiä, joiden pölyt sitten ärsyttivät poikaa. Näköjään nämä asiat pitää ottaa ekana huomioon seuraavissa lomapaikoissa, ettei tarvitse hätääntyä oireista. Hengitys saatiin tuulettamalla ja puhtaita lakanoita vaihtamalla tasaantumaan, tosin aamuyöstä tuli uudet oireet. Lopulta uni voitti, ja poika nukkui puolille päivin.

Päivällä Ville alkoi hakata avantoa jokeen, olihan mökkiä mainostettu avantouintimahkalla. Paljon siinä sai kirves heilua ja Marcus keitellä kiehuvaa vettä, ennen kuin saatiin aikaiseksi kyllin iso avanto ihmiselle. 


















Joki oli niin matala, että pohja näkyi. Eli siis meille turvallinen. Avantourakan päätteeksi paistoimme ulkogrillissä makkarat ja joimme kaakaot.


















Päivällä lähdimme sitten kylille. Valtterin oireilun takia pyrimme Vihdin terveyskeskukseen vastaanotolle, mutta siellä ei ollut lääkäriä lainkaan. Niinpä jatkoimme Nummelan terveysasemalle, jossa lääkäri oli kuitenkin karannut jo varttia vaille neljä pois, emmekä päässeet asiassa eteenpäin. Otin lähimmän päivystysaseman tiedot ylös siltä varalta, että olo huononee yöllä. Kävimme kaupassa ja lähdimme saunomaan.

Avantoon oli jo ennättänyt tulla ohut jääkerros kyläreissumme aikana.  Sen sai kuitenkin helposti rikki, joten mulskahdimme kaikki yksi toisensa jälkeen kastautumaan jokeen ja sieltä vauhdilla saunan lauteille. Kylmästä tuli sen verran mukava olo, että kävimme poikien kanssa joessa monta kertaa.























Torstaina oli taas laskettelupäivä. Nyt Villekin lähti mukaan pariksi tunniksi ja minä otin poikien kanssa hissiliput neljäksi tunniksi. Välillä piti varpaita sulatella kahvilassa kaakaon ääressä, sen verran oli pakkasta. Pojat eivät kuitenkaan meinanneet saada tarpeeksi rinteistä millään, mutta itselleni olisi kolmekin tuntia riittänyt. Varsinkin kun pari kertaa pyllähdin maahan, niin korkeammat mäet eivät enää kiinnostaneetkaan. 






























Laskettelun jälkeen maistui Nummelassa pizza ja kebab. Ja sen jälkeen sauna. Ensin Marcus kävi avaamassa avannon valmiiksi, joten saunottaessa pääsimme taas kastautumaan pari kertaa joessa. Ilta meni telkkaria katsellessa ja rentoutuessa. Takkaa emme enää halunneet sytyttää savun takia, ja mökki olikin niin lämmin, että välillä piti tuulettaa. 

Perjantaina nukuimme vaan pitkään. Päivällä siivosimme mökin ja lähdimme hieman etuajassa kotimatkalle. Mukava loma siitä tulikin, mutta tähän mökkiin emme enää toista kertaa. 




perjantai 18. helmikuuta 2011

Jääveistoksia ja paviaaninpippeleitä

Korkeasaari on kelpo käyntikohde talvellakin. Päätin välttää hiihtoloman tungoksen ja lähdin pakkasta uhmaten käymään siellä tänään. Kaiken kaikkiaan tällaisena pakkasperjantaina meitä vierailijoita oli alle kymmenen, eli saarta sai kiertää aivan rauhassa.

Viikko sitten päättyneen  jääveistoskilpailun tulokset olivat edelleen nähtävinä siellä. Tässä muutamia otoksia kilpateoksista. Ensimmäisenä on yksilökisan voittajahämähäkki, muut ovat sekalaisessa järjestyksessä.




























Jääveistosten jälkeen oli aika katsella elukoita. Uusina asukkaina saarella olivat kuningasmerikotkat:























Hellyttäviä pörröturkkeja olivat pikkupandat, joille oli tullut perheenlisäystä viime kesänä:




















Pykälää isomi kissa oli amurintiikeri, joka selvästi kaipasi viereiseen häkkiin lajitoverinsa luo:


















Kylläpä oli kameleilla pakkasessa huuli pyöreänä:

















Jostain syystä ne lähtivät seuraamaan minua, taisivat luulla minua karvahatussani lajitoveriksi:)






Paviaaneja olisi seurannut pidempäänkin, niin inhimillisiä niiden ilmeet ja puuhat taas olivat. Orrella ne rapsuttelivat toisiaan antaumuksella, jopa takapuoli tuli puhdistettua:


Niinpä isännästä näytti mukavalta tuntuvan kapsuttelu, että taisi ihan hormoonit alkaa hyrrätä:




















Tämä kaveri oli aivan nimensä näköinen - metsätomaattisammakko:


















samoin kuin tämänkin, pannukakkukilpikonna:














Kaiken kaikkiaan mukava päivä!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Talviklassikko

Tänään Olympiastadionilla pelattiin historiallinen ottelu: ulkomatsissa mittaa toisistaan otti Jokerit ja HIFK. Peli oli osa SM-liigaa, vaikka pelattiinkin poikkeavissa oloissa. Edellisen kerran stadikalla pelattiin tasan 70 vuotta sitten eli helmikuussa 1941, välirauhan aikana. Nyt stadion täyttyi ääriään myöten loppuunmyydyssä ottelussa, sillä meitä oli kaiken kaikkiaan  paikalla 36 643 ja minä. 


 















Vaatetta sai päälle laittaan ihan urakalla. Peffan alle vielä istuinsuojat, niin mikäpä siellä oli raittiissa ulkoilmassa jännätä Jokereiden puolesta.

Tässä ollaan vielä alkutunnelmissa. Saku Kuosmanen lauloi komeasti Finlandia-hymnin. Pelkäsin, että kenttä on liian kaukana, mutta kylläpä sen kiekon erotti jäältä ihan hyvin.


















Jokereiden fanijoukkue on usein aiheuttanut hämminkiä katsomossa ilotulitteineen ja paukkuineen. Niin tälläkin kertaa. Pauke ja liekit vaan löivät tosikannattajien joukosta. Niinpä he saivatkin seurakseen koko matsin ajaksi poliisit hillitsemään tilannetta.


















Jokerimaskotti  villitsi katsojia, varsinkin pikkujokereita sen kuin kerkesi:


















Hieno ilta päättyi ilotulitukseen. Peli oli erittäin mukava kokemus. Toivottavasti tämä muodostuu oikeaksi klassikoksi ja pääsemme ensi vuonna uudelleen ulkoilmamatsiin. Ai niin,se lopputulos. Jokerit hävisi hiuksenhienosti julleille 3-4.  Revanssia odotellaan.