sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Piipahdus Tallinnaan

Vaikka loppiaisena päätimmekin, ettemme ihan paikalla lähde Tallinnaan, oli päätös pyörrettävä Villen saaman ilmaisen risteilykupongin takia. Nyt lähdimme kahdestaan ja jätimme pojat kotiin huilaamaan.

Matka alkoikin mukavasti, kun voitin pelikoneesta 50 euroa. Sillähän sitä jo kustantaakin matkan ateriat.

Aikaa maissa oli vain neljä tuntia. Suunnitelmissa oli käydä miehitysmuseossa, joten lähdimme satamasta talsimaan sitä kohti. Matkan varrella pysähdyttiin nauttimaan cappuccinot ja omenapiirakkaa pieneen persoonalliseen kahvilaan.

Miehitysmuseo näytti aika pieneltä, mutta loppujen lopuksi aika siellä loppui kesken. Katselimme videoesityksiä Viron eri vuosikymmeniltä Venäjän ikeen alla, tutkimme vitriineissä olleita tavaroita ja kävimme lopuksi kiireellä kurkkaamassa alakerran jättipatsaita. Jotkut tavaroista olivat ihan tuttuja omilta Moskovan-vuosilta ja näkyipä vitriinissä 80-luvulla hilpeyttä herättänyt virolainen likööripullo Kännu kukk! Silloin sitä vapaasti suomenneltiin kännikukoksi, mutta oikeasti nimi tarkoittaa kannolla seisovaa kukkoa:)

Tämä näky oli aikoinaan tuttu Moskovan ravintoloissa: Pepsi-tuhkakuppi ja vehnävodkapullo:
























Tässä osa Leniniä ja minä:





















Ja tässä Leninin lisäksi setä aurinkoinen - ja joku hemmo:


















Tallinnahan on Turun ohella tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunki. Vapaudenaukiolla olikin kiinnostavaa taidetta: taideteoksena käytettiin eläviä ihmisiä, jotka tunnin kerrallaan istuivat kupolissa kaiken kansan ihmeteltävänä:



















Nägemist, Tallinn! Kesemmällä tullaan varmaan uudelleen.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kevät keikkuen tulevi!

Heti, kun allakka käännettiin maaliskuulle, alkoi kevät. Pakkanen loppui, samoin sankat lumisateet ja lämpömittari nousee väkisinkin nollan tienoille. Ihme juttu! 
















Ajattelin itse hiihdellä koko maaliskuun,  mutta tällä viikolla en ole käynyt kertaakaan ladulla. Tänään kun meinasin lähteä, alkoi taivaasta sataa rukkasia ja seutukunta oli melkoisen loskan vallassa. Nyt näyttää pahasti siltä, että tämän talven hiihdot jäävät 150 kilometriin. Harmi, kun aloitin hiihdon vasta tammikuun lopulla, kun lunta oli kuitenkin marraskuusta lähtien.

Varmat ovat kuitenkin kevään merkit:  loskakelit (Viikinmäen suuntaan)

















ja uudet bikinit! Kyllä tässä passaa kesää odotella!