Aamuyöstä kadulta kuului melkoista jyrinää keltaisten vilkkuvalojen tahdittamana. Nähtävästi hyttysen tuhoamispataljoonat olivat liikkeellä, olihan menossa Dubrovnikin festivaaliviikot ja hyttyset olivat pahasti päässeet leviämään. Saimme itsekin osamme niistä ekana iltana, kun illan pimettyä istuimme terassilla lämpimässä illassa.
Heräsimme hiljalleen yhdeksän maissa. Puolen päivän maissa lähdimme lähirantaan mukanamme melkoinen varustus: kumivene airoineen, kolmet räpylät, neljät snorkkelit, rantakenkiä, auringonvarjo ja rantamatot. Rauhallisesti kävellen rantaan kestää noin varttintunnin verran.
Snorklatessa avautui kokonaan uusi maailma. Vesihän suorastaan kuhisi kaloja. Oli isoa, pientä, pitkää, lyhyttä, litteää, paksua, sileää, rupikonnamaista, raidallista, yksiväristä jne. Uimme myös isoon luolaan, jossa vesi oli viileää ja jonne aurinko ei päässyt lainkaan. Pari-kolme tuntia rannalla tuntui riittävän kaikille paahtavassa auringossa mainiosti.
Illan suussa teimme lähtöä Stari Gradiin. Pojat odottelivat viiniköynnösten alla varjossa lähtöä.
Kävelimme alas vanhaan kaupunkiin loputtomia rappuja. Mitenhän vanhukset jaksaa rampata rappuja ylös päivittäin?
Vanhan kaupungin hohtava pääkatu Stradum eli Placa on päällystetty marmorilla. Se on yksi maailman hienoimmista kävelykaduista! Illalla sinne mennään korzolle eli illansuukävelylle parhaat päällä. Kuvassa Valtteri Luzan aukiolla.Rakennukset ovat jylhiä ja monumentaalisia. Ennen 1600-luvun maanjäristystä pääkatua reunustivat kauniit renessanssipalatsit. Nykyiset rakennukset ovat barokkityyliä.
Kaupungin pääportilla, Pilen portilla, on vartijat. Vahdinvaihtoon tulevat saatetaan rumpujen säestyksellä pääkatua pitkin. Näiden nuorten miesten asut ovat renessanssikaudelta.
Ettei vaan kyseessä olisi ollut Hamelnin pilllipiiparit: ainakin seurueen perässä kulki jo useampi pikkupoika kaupungin portista ulos...Nälän hiipiessä halusimme kokeilla kuuluisaa kalaravintolaa Kamenicea Gundulic-aukiolla. Tilasimme pöytään simpukoita, ostereita, mustekalaa, risottoa ja paistettuja pikkukaloja (Valtsun mielestä muikkuja). Hyvää oli!
Tässä pikkumustekala squid uimassa Marcuksen suuhun.
Jälkiruokajätskien jälkeen ei huvittanut kävellä asunnolle, joten hyppäsimme bussiin 8. Se oli ilmastoitu! Emme osuneet ihan asuntomme kohdalle, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin, ja pian olimme pelaamassa päivän päätteeksi Mustaa Pekkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti