Kevätjuhla

"Mä laulelen kukkia kukkimaan, mä soittelen pois talven jään.
Ja linnutkin käyvät jo laulamaan, kun aurinko toi poutasään."

Pihlajiston ala-asteella oli kevätjuhla 29.5.2009. Esiintymisvuorossa olevat luokat esittivät Kalevala-teemaan perustuvia ohjelmanumeroitaan ja lopuksi oli yhteislaulua ja stipendien saajien julkistaminen. Lapset olivat aika hellyttäviä!

Kakkos- ja nelosluokkalaiset olivat myös valinneet luokaltansa hyvän kaverin eli hymytytön ja -pojan. Eikö hymypatsaita voisi jakaa läpi ala-asteen, eikä vain 2. ja 4. luokalla? Kysymys ei voi olla rahasta, sillä patsaathan valetaan kipsistä. Eikö useampi lapsi ansaitsisi patsaan, sehän suorastaan kannustaisi hyvää kaveruuteen?

Huomenna lauantaina on sitten vuorossa 6-luokkalaisten kukittaminen, suvivirsi ja todistusten jakaminen. Siitä se alkaa, pitkä ihana loma!

Kulttuuripläjäys rahvaalle

Kamppin Narinkkatorilla oli tarjolla harvinaista herkkua - ainakin sellaiselle, joka pitää klassisesta musiikista ja ballerinoista. Suomen Kansallisbaletti toi nimittäin lavalle esiintymään kymmeniä tanssijoitaan sekä balettikoulun tulevia lupauksia. Saimme nauttia monista hienoista kappaleista Kansallisbaletin tulevasta ohjelmistosta.

Ennätin torille vasta viittä vaille kolme ja kaikki istumapaikat olivat jo menneet. Sain kuitenkin eturivin paikan, kun kutsuvieraille varattuja paikkoja vapautettiinkin yleisölle, minullekin! Kyllä kelpasi nauttia esityksestä.



Yleisö koostui varmaan ylivoimaisesti rahvaasta. Mukana tosin oli baletin suurystäviä ja -taitajiakin, kuten Jorma Uotinen.

Koko maailma kylässä

Helsingin Kaisaniemi oli 23.-24.5.2009 maailmanluokan kohtauspaikkana, kun Kepan vetämänä pidettiin 10. kerran Maailma kylässä -festivaalit. Sieltä löytyikin jokaiselle jotakin: musiikkia, ostoksia, makuelämyksiä, tietopaketteja ja hieman sirkushuviakin. Sunnuntaina oli niin komea kesäsää, että väkeä riittikin sitten tungokseen asti.


Kojuista sai ostaa monenlaista ruokaa: kongolaista, kiinalaista, nigerialaista, thaimaalaista, venäläistä ja tietenkin suomalaista (siis muikkuja ja makkara-perunapannua). Parhaan myyntipuheen pitivät nigerialaiset mustat kaverit: selvällä suomenkielellä kehuttiin omaa ruokaa edulliseksi ja todella maukkaaksi - jopa niin maukkaaksi, että lupasivat rahat takaisin, jos ei tykännytkään! Tällä kertaa emme langenneet vipuun, kun nälkäisinä lihan syöjinä etsimme tuhdimpaa evästä kuin kasvisruoka. Päädyimme thai-tarjontaan eli maukkaisiin kanavartaisiin ja nuudeleihin.



Kulttuuritarjontaa olikin sitten monenlaista. Hauskin oli ehdottomasti pikimusta Supermies, joka narulla kävellen piti omaa showtaan!









Päälavalla esiintyi 50 vuotta sitten ensimmäisen levynsä julkaissut tangotaituri Eino Grön. Kyllä se Eikka vaan oli edelleen terässä, ja erittäin hyväkuntoisen näköinen. Ehkä ne lämpimät talvet Floridassa tekisi muillekin hyvää...



Vähemmän kuuluisa ainakin meille oli malilainen kaapubändi Terakaft, joiden musiikki juontaa tuaregeiden kulttuuriin.








Varsinainen uutuus minulle oli huuliharppuyhtye Sväng, joka veteli taidolla niin tangoa kuin muitakin ralleja.


Ja kunnon markkinatyyliin heräteostoksiin löytyi tarjontaa oikein hyllymetreittäin!

Pitkospuita pitkin

Helatorstaina kävimme pyöräilemässä. Ensimmäinen kohde oli parin kilsan päässä oleva uimarantamme Pikkukoski. Ei siinä mitään koskea ole, vaan Vantaa-joen leveämpi mutka, jonka ranta on tehty kivaksi kaupungin uimarannaksi. Siellä voi uida, lököillä nurmella, leikkiä rantahiekalla, pelata katukorista ja hypätä veteen kahdesta eri korkeudesta. Kesäisin siellä toimii lisäksi kioski, josta voi ostaa virvokkeita ja jäätelöä. Pikkukosken reunalla kohoaa komea kallio, josta avautuu hyvät näkymät lähiympäristöön. Talvisin paikka on paikallisen uimaseuran avantouimareiden käytössä.



Seuraava stoppi oli Vanhankaupunginkoskella. Sieltä taas löytyy takuuvarmasti koski tai itse asiassa kaksi. Allaoleva kuva on siitä isommasta joenhaarasta. Sen kuohuja käydään katsomassa aina keväisin, etenkin silloin, kun Vantaa-joki tulvii. Siinä pienemmässä joenhaarassa taas voi kalastaa luvalla lohia ja siikoja tai käydä keväisin seuraamassa pikkukajakkien koskikisaa.

Kolmantena etappinamme oli Viikin Lammassaari. Se on luonnonsuojelualue, jonne pääsee jalan pitkospuita pitkin. Se on erittäin suosittu lintujen bongausalue johtuen siitä, että siellä pesii lukuisia lintulajeja. Parista kohtaa sieltä löytyy lintutorni sekä koroke, josta voi kiikaroida viiksitimaleita sun muita harvinaisempia lintulajeja. Linturetkelle kannattaa ottaa hyvät eväät mukaan, sillä mikäpä on mukavampaa kuin pysähtyä luonnonhelmaan tankkaamaan ja kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta.


Rentukat reunustivat pitkospuureittiä.

Lammassaaren edustalla saimme kuulla kaunista linnunlaulua, kuuntele sinäkin! Voisi luulla olevansa sademetsässä, niin on ilma sakeana äänestä (kuva on valitettavasti sivuttain).

Kauppakassi

Pienikin voi olla kaunista. Se päti ainakin tämän punaisen Fiat 500:n kohdalla, joka vaatimattomana seisoi Pihlajamäessä parkkipaikalla isojen nykyaikaisten menohirmujen kanssa. Silti juuri tämä pikku-Fiiu kiinnitti meidän huomion.

Mikä vanhoissa autoissa on niin kiinnostavaa? Itseäni kiehtoo niiden muotoilu, ikään kuin ne olisi varta vasten tehty silmää miellyttämään. Varmaan entisaikaankin tavoitteena oli mahdollisimman suuret tehot ja taloudellisuus, mutta ne kriteerit ovat sen ajan maailmasta ja tuntuvat nykyaikana suorastaan naurettavilta.

Ihmeeltä suorastaan tuntuisi, miten viisihenkinen perheemme mahtuisi tämän kyytiin. Takapenkillä kuitenkin näytti olevan - ainakin teoriassa - kolme istumapaikkaa ja edessä kaksi.

Tätä ei varmaan ennenkään hankittu matka-autoksi. Tai sitten matkatavaroiksi riitti pelkkä hammasharja.

Kojelauta näytti olevan minimalismin huipentuma: siitä löytyi nopeusmittari, snadi tuhkakuppi ja pienenpieni hansikaslokero. Oliko tupakoinnilla siihen aikaan jokin status, kun juuri se haluttiin näinkin pieneen autoon laittaa?

Joka tapauksessa näillä pienillä autoilla alkaa nykyaikana olla kysyntää. Siitä on hyvänä esimerkkinä Kia sekä Mersun minimallit.

Tällainen pikku-Fiiu olisi hyvä kaupunkiauto: parkkipaikka löytyisi varmaan huomattavan nopeasti keskustan ruuhkaisilta kaduilta :)

Jälkikirjoitus 21.5.2009: Sain kotijoukoilta toruja, kun olin kirjoittanut Fiat 500:sta. Kyseessä kun on Steyr Puch. Puolustuksena täytyy sanoa, että se on Fiatin lisenssillä tehty ja nimenomaan pohjautuen Fiat 500:n malliin.

Slummien miljonääri

Kävin tässä kuussa katsomassa Slummien miljonääri -elokuvan. Ei enää ihmetyttänyt se, että leffa kahmi niin paljon oskareita. Leffa mykistytti, ihmetytti, kosketti, mietitytti ja melkein itketti.

Voiko yhdelle ihmiselle kasaantua niin paljon vastoinkäymisiä, vaikka slummista kotoisin onkin eikä samanlaisen tukiverkon piirissä kuin ns. tavallinen kansalainen? Pitääkö todella paikkansa vanha totuus, että jokaisen taakka on juuri sen kokoinen kuin mitä ihminen jaksaa kantaa?

Elokuvan aikana haukoin henkeä nähdessäni niitä kauheuksia, mitä orvoille katulapsille voidaan tehdä. Vaikka kyseessä onkin elokuva, en epäile hetkeäkään, etteikö siinä esitetyt asiat toteutuisi myös oikeassa elämässä. Intiassa asuu yli miljardi ihmistä ja ihmisten tuloerot ovat räikeät. Kun suuri osa intialaisista asuu köyhyydessä, osa jopa nälässä, tuntuisi suorastaan taivaalliselta ihmeeltä saada maahan toimivaa sosiaalihuoltoa, työtä, asuntoja ja terveydenhuoltoa. Ei siinä pienen katulapsen arvo ole kummoinen.

Kuin nakki silmään sopiikin uutiset elokuvan lapsitähtien kohtalosta: heistä jo kahden koti on jyrätty maan tasalle; yhden lapsitähden isän väitetään kaupitelleen omaa lastaan; itse lapsitähdet eivät ole saaneet murusiakaan menestyksestään.

Suosittelen elokuvaa kuitenkin kaikille. Sen katsottuaan tuntuu omat murheet taas paljon pienemmiltä. Siitä löytyy sanomaa myös nuoremmille: 13-vuotias poikani julisti elokuvan välittömästi parhaaksi ikinä näkemistään. Uskon, että se kosketti myös häntä.

Harald Hirmuisen jalanjäljillä

Äitienpäivän aattona kävimme illallisella viikinkiravintola Haraldissa, Tampereella. Paikka oli sisustettu viihtyisästi, ja ruoka-annoksetkin tuotiin viikinkiveneissä tai kilpiä muistuttavilla lautasilla. Juomia ei tietenkään tarjoiltu laseista, vaan keraamisista mukeista ja tuopeista.




Poikien suosikki oli viikinkikypärät, joita asiakkaat sai lainata, vaikkakin itse sarvikypärät ovatkin pelkkä myytti viikinkien historiassa. Lasten annokset olivat vaan niin pienet, että pojille jäi nälkä syönnin päälle. Ja uskokaa tai älkää, pojat söivät vielä lastenateriat Mäkkärissä Haraldin jälkeen... Oma pihvini (erittäin medium) vaati niiin kovaa työskentelyä purukalustolta, ettei tehnyt tiukkaakaan aikamatkailla 700-1000 -luvulle vaatimattomien keittiövälineiden aikaan... Tämä oli kuitenkin sivuseikka, sillä ruoka oli muuten erittäin maukasta, puhumattakaan tervajäätelöstä.

Tulipahan kokeiltua uudenlaista ravintolaa - ja äidithän osaavat aina arvostaa toisten tekemää ruokaa!

Äitienpäivä

Äitienpäivä on vuoden mukavimpia päiviä. Jännitys tiivistyy huippuunsa, kun lapset isänsä kera hiipii sängyn viereen kahvitarjottimen kanssa. Millaisen kortin tai jopa lahjan juniori on tänä vuonna koulussa tehnyt? Itse tehdyistä korteista jää kivoja muistoja.

Tänä vuonna äitienpäivä sattui samaan viikonloppuun kuin poikamme koristurnaus. Niinpä juhlistimme päivää sisareni luona Tampereella. Hän oli leiponut kakun, jonka kaksi nuorinta poikaamme sai koristella!




Koristelu oli tarkkaa työtä.












Kylläpä äitien kelpasi!

Tampereen turnaus

Viikonloppuna kävimmeTampereella. Vanhimmalla pojallamme oli siellä koristurnaus, ja siitä tulikin hyvä syy käydä vierailulla sisareni luona Epilässä. Kuvassa joukkueemme HNMKY pelaa Pyrintöä 93/94 vastaan.

Joukkueet olivat todella eritasoisia. Onhan se jotenkin kummallista, että SM-tasoiset kundit pelaavat 3. divarin poikia vastaan - ikään kuin voittajat olisi haluttu määritellä etukäteen. Kun pelaajat on jaettu kolmeen lohkoon ja yhteen niistä on laitettu juuri noita Suomen mestareita ja kolmosdivarilaisia, niin ei siinä auttanut enää Maamme-laulukaan. Olisipa ollut kiva pelata omantasoisia joukkueita vastaan.

Onneksi koripallo on sisälaji, ettei sentään tarvinnut sadesäässä värjötellä.

Oma viehätyksensä turnauksissa kuitenkin on, oli menestys mikä tahansa. Se on varmaan sitä suuren urheilujuhlan tuntua!

Landemaista elämää Stadissa

Tämä kuva ei ole savonmualta, vaan Helsingin Savelasta, jossa tehtiin kevättöitä pellolla vapun jälkeen. Savelassa viljellään joka kesä viljaa pelloilla, ja viime kesänä kasvatettiin lisäksi pitkä palsta hernettä, jota sai käydä syömässä ja vähän poimimassakin omiin tarpeisiinsa. Näin stadilaisetkin saavat nauttia hieman kesän antimista. Ja kyllä ne herneet maistuvatkin hyvälle!


Itse maalla lapsuuteni viettäneenä arvostan kovasti luonnon läheisyyttä näinkin lähellä Helsingin keskustaa (meiltä linnuntietä 13 km). Savelan lisäksi toinen mieluinen kohteemme on Viikin koetila, jossa voi käydä haistelemassa lapsuuden tuoksuja esimerkiksi silloin, kun koetilan lehmät hönkäilevät kuumaa hengitystään sähköisen aidan takaa. Tai hevoset tulevat hakemaan oksia tai ruohon-
tupsua pureskeltavaksi.


Viikissä on myös kiinnostava retkikohde: lintutorni. Siihen voi kivuta kiikaroimaan lintuja, joita alueella esiintyykin runsaslukuisesti, tai tornin juurella voi levittää pöydälle eväänsä ja nauttia repun antimista puupuiston vieressä.

Linja-autossako tunnelmaa?

Tänään sain taas kokea julkisten kulkuvälineiden "ihanuuden", kun Helsingin bussissa sain vierustoveriksi kännisen eukon, joka puoliksi makasi päälläni mongerrellessaan matkan aikana takanaan istuvalle tuttavalleen. Kuumassa ilmassa leijaili vanhan ja vähän uudemmankin viinan haju. Vähällä oli, että kahviliköörit tippuivat kassista päätepysäkillä.

Vierustoveriksi arpa tuo monenlaista kaduntallaajaa. On siinä saanut useamman kerran pidätellä hengitystään yrjön, viikon vanhan hien, valkosipulin ja ties minkä lemutessa. Hieman hymyilyttää kirjoitukset liian voimakkaista hajuvesistä; ainakin itse haistelisin mieluummin parfyymiä kuin oksennusta. No, ymmärrän kyllä astmaatikkojen tuskan, eihän bussissa kehuttavammin ilma vaihdu.

Näin kesän kynnyksellä haaveilen omasta skootterista, jolla huristelisin työmatkat leppoisaa vauhtia ilman lättähattumaista parin sadan metrin välein tapahtuvaa pysähtymistä. Hämeentiellähän ei stadilaisen tarvitse kaukaa bussipysäkkiä etsiä: niitä on aivan liian tiuhassa. Samalla korjaantuisi bussien kuuman ja huonon ilman ongelma, kun tukka hulmuten ajelisin kesätuulessa.

Uskoakseni skootterilla työmatkat tulisivat kohtuuhintaiseksi. Siitäkin huolimatta, että HKL alensi 1.5.09 lähtien matkakortilla ostettujen matkojen hintoja. Piristävä uutinen tämän laman aikana.

Mistä siis saada se kaunis Vespa ja pinkki kypärä?

Sammakonkutua ja hiirenkorvia

Kevät on edennyt huimaa vauhtia nyt, kun ilmat kunnolla lämpenivät. Hiirenkorvat ovat ilmestyneet aivan parissa päivässä ja tuntuvat suorastaan kasvavan silmissä! Kohtahan tässä pääsee saunavastan tekoon.















Luonto alkaa saada pikkuhiljaa väriä, kun sen seitsemän sortin kukkaset puhkeavat kukkaan. Joskus täällä Pihlajistossa törmää jopa sinivuokkoihin. Tai asfalttikukkiin, kuten oheisiin voikukkiin.















Yöt ovat olleet vielä melko kylmiä näin vapun tienoilla, mutta se ei ole estänyt sammakoita laskemasta kutuaan ojan pohjalle. Uskaltaisikohan tuota ottaa pikkaisen purkkiin kehittymään, kuten lapsena tehtiin Pielavedellä? Oli kiinnostavaa seurata sammakoiden kehittymistä nuijapäiksi ja siitä pikkusammakoiksi. Olikohan sammakko rauhoitettu jo silloin?













Helsingin moderni "lainsuojaton" eli citykani maastoutui helposti kuivalla nurmella.















Ja kun aivan kesän merkit alkoivat olla ilmassa, niin kävimme Kultahiekassa siivoamassa vaunumme kesäkuntoon. Työn jälkeen maistui sulkapallo - ja grillimakkarat. Valtteri heitti oikein paidankin menemään!

Vappuaaton iltana

Vappuaattona lähdimme ties monettako kertaa katsomaan Mantan lakitusta. Matkasimme 71:llä iloisten italialaisopiskelijoiden kanssa, joilla oli juhlafiilis jo paljon korkeammalla kuin meillä: laulu raikui ja juomatkin taisivat jo maistua.

Olihan siellä Mantalla moni muukin: uutisten mukaan lakitusta seurasi 50 000 ihmistä. Sää oli mitä mainioin: aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta. Tutut italialaisnuorukaisetkin bongasimme yhden katoksen päältä hillumasta.



Tässä itse juhlakalu lakkineen - ja pari muuta lakkinsa ansainnutta.

Vappuun kuuluu erottamattomasti vappupallot. Myyjätkin olivat pukeutuneet juhlan vaatimalla tyylillä.

Pääkaupungin vappuun tuntuu kuuluvan nykyään myös mielenosoitukset. Nyt osoitettiin mieltä ainakin hallitusta ja uutta yliopistolakia vastaan. Tapahtumaa seurasi kymmenkunta mustaa maijaa.

Rauhallisempaa juhlintaa Kolera-altaan reunalla.

Paistetut muikut ja muut herkut löysivät tiensä juhlijoiden mahaan.