Luonnon helmassa

Viime viikonloppuna kävimme taas Lahnajärvellä vaunullamme. Kävin Valtterin kanssa sieniretkellä. Saalistakin tuli!



Kanttarellien lisäksi löytyi tämä jättimäinen herkkutatti: painoa sillä oli 462 grammaa.




















Mikähän eläin nämä kolot puun juureen oli kaivanut?















Orava oli ahkeroinut tässä puussa oikein olan takaa: puun juurella oli roppakaupalla syötyjen käpyjen rankoja.
















Näimme metsässä pienen sammakonpojan.










Tässä vielä Valtterin sammakko videolla:




Sienisaaliin lisäksi saalista tuli myös järvestä, kun Ville sai 4 kilon hauen!

Meriseikkailu keskellä Helsinkiä

Helsingissä vietettiin perjantaina 21. elokuuta 2009 Taiteiden yötä.

Illan päätapahtumaa - meriseikkailua - varten kävimme askartelemassa Stoassa jo torstaina merelliset naamiot. Valtteri oli tappajakala, Ville kultakala ja minä rapu.

Kulkueen toteutti ranskalainen ryhmä Plastciens Volants.

Yhdeksältä saavuimme Espalle, missä oli jo valtava määrä ihmisiä koolla. Seurasimme tungoksessa Pikkukalat-kylttiä muiden kalanpäiden vanavedessä. Koska kuuluimme kulkueeseen, meidät ohjattiin keskelle Senaatintoria, jonne "tavallisilla ihmisillä" ei ollut enää asiaa, koska torin reunat ja kadut pullistelivat väkeä.











































Tummenevassa yössä jättimäiset hahmot täyttivät taivaan musiikin säestyksellä. Välillä ne lipuivat ihmisten päälle karaten sitten taas korkeuksiin.

Jouduin itse merikäärmeen kitaan, kun se teki Senaatintorilla ensimmäisen hyökkäyksensä! Minun lisäksi kitaan mahtui ainakin viisi muuta katsojaa.






























































































Tässä pieni video merenelävien taistelusta:






Jahka saan omat videomme leikattua pienemmäksi jaa liitettyä tälle sivulle, voi kulkueeseen syventyä Petri Krookin videokoosteen avulla, mikä löytyy Helsingin Sanomien verkkosivuilta.

Malmin Airshow 2009

Malmin kiistellyllä lentokentällä järjestettiin 15.-16.8.2009 hieno kansainvälinen lentonäytös. Ennätimme lauantaina paikan päälle vasta kolmelta Valtterin futisturnauksen takia. Nähtävää olisi kyllä ollut koko päiväksi!

Ohjelma pysyi hyvin aikataulussa, joten maallikkonakin pystyi seuraamaan, mikä kone milloinkin oli ilmassa. Parhaiten niistä sai kuvia kuitenkin maan pinnalla.



















Tämän pikkukoneen lentäjä innostui maahan laskeuduttuaan pyörimään hurjasti ympäri päästäen samalla mieletöntä savuvanaa! Palkaksi lentäjä sai yleisöltä aplodit.








Nyt sekin on nähty, että helikopterilla voi tehdä silmukoita!










Ehdoton suosikkini oli hornet ja Hawk-koneet. Ne lensivät suorittamaan omaa osuuttaan Porvoon kautta. Niiden varsinainen sijaintipaikka on kuitenkin Kauhava.

Hornetin ja hawkien showta ei voinut missata - niin valtava oli etenkin Hornet Solon jylinä.












Koneet lensivät vain 1 - 1,5 metrin päässä toisistaan tiukassa muodostelmassa!




Isoista koneista oli esillä DC3 jaDC6.

DC6 eli poikien suosikki Red Bull -kone loisti kiiltävänä kentällä.





Kun Red Bull esitti taivaalla omaa lentosuoritustaan, jyrinä oli mahtava. Olisipa ollut kiinnostavaa olla sen kyydissä!










DC3 puolestaan otti kyytiinsä laskuvarjohyppääjiä, jotka se pudotti suoraan lentokentän yläpuolella.






Niin on kuin kaksi marjaa: ilmavoimien kuljetuskoneen keula ja Ressu!












Iltaohjelmaan kuului Leningrad Cowboysien ja Venäjän puna-armeijan kuoron konsertti. Itse pakkauduin lavan etureunaan katsomaan meksikolaistyylisesti pukeutuneita tötteröpäitä. Pojat tyytyivät seuraamaan esiintyjiä kauempaa.

Tötteröpäiden konsertissa

Tänään 15.8.2009 Malmilla oli suuri lentonäytös. Lauantaiosuuden päätteeksi siellä esiintyi Leningrad Cowboys venäläisen puna-armeijan kuoron kanssa.



Lavalla oli todella hilpeä ja hyvä tunnelma!













Kaksi kaunista tanssijatarta täydensi yhtyettä rennon sulavalla tyylillään.







Kampaukset ja kengät noudattiva samaa tyyliä. Uutta yhtyeessä olivat meksikolaistyyliset asut.

















Esitys kesti puolitoista tuntia. Tunnelma vaan parani loppua kohti ja olisin mielellään kuunnellut vielä lisääkin!

Sticky and sweet!

Jo keväällä, kun Madonnan Helsingin-konsertin liput myytiin loppuun, hankin liput Tallinnan-konserttiin.

Ennätimme huokaista yhden yön kotona Kroatian-matkan jälkeen, kun jälleen oli aikainen herätys Tallinnan-laivalle. Toisaalta oli hyvä, että olimme Villen kanssa kaupungissa jo kello 11; olihan hyvin aikaa valmistautua illan konserttiin.

Konserttipaikalle eli Laulalavalle ovet fanisektorille avattiin jo kello 14.30. Itse tähti saapui yksityiskoneellansa Helsingistä Tallinnaan kello 15.15 ja siirtyi mustalla Cadillac-maasturilla poliisisaattueen kera konserttipaikalle.

Kaikki portit avattiin 17.40. Emme nähneet tarpeelliseksi mennä sinne turhan aikaisin, vaan lähdimme muun kansan sekaan kävelemään (keskustasta noin neljä kilometriä) sinne vasta puoli seitsemän maissa. Liikenne oli aivan jumissa, joten liikuimme bussien ja taksien kanssa samaa tahtia.

Portilla oli aivan kaamea kaaos: ihmismassa peitti portit niin, ettemme meinanneet millään löytää Lippu.fi:n sisäänpääsyä. Sille rynniminen kuitenkin kannatti, sillä pääsimme alta puolen tunnin sisälle. Siitä vaan sitten Madonna-t-paitaa ostamaan!

Siirryttyämme itse katsomon puolelle saimme todeta, että kansa oli vallannut jo lähes kaikki paikat.








Kuin ihmeen kautta bongasin valonheitinkehikon, jonka laidalla oli pari paikkaa tilaa ja sinänsä aika hyvä näkyvyys (saapumisajankohtamme huomioonottaen) lavalle sekä jättiscreenille.

Olimme itse asiassa aivan VIP-alueen laidalla.




Lämppärinä hääri Britannian kuuluisin DJ Paul Oakenfeld.

Puoli yhdeksältä megatähti aloitti oman kaksituntisen urakkansa. Se hipoi täydellisyyttä: kaikki kuviot meni nappiin, show ei tauonnut sekunniksikaan, mutta toi rohkeita yllätyksiä. Madonna muun muassa suuteli omia tanssijattariaan!




Konsertissa osoitettiin myös kunnioitusta edesmenneelle popin kuninkaalle Michael Jacksonille.








Konsertissa oli mahtava tunnelma! Siitä jäi erittäin mukava fiilis.

(Kuva- ja videomateriaalini on surkeaa kännytasoa, konserttiin kun ei saanut ottaa lainkaan kameraa mukaan.)

Jää hyvästi, Dubrovnik!

Päivä 21


Kolmen viikon lomamme alkaa olla ohi. Piti siis viimeisen kerran käydä lähirannnallamme uimassa ja snorklaamassa, viimeisen kerran kierrellä vanhassa kaupungissa ja viimeisen kerran herkutella paikallisella jäätelöllä.









Takana on hieno loma. Kolme viikkoa mahdollisti sen, että lukuisten tutustumiskohteiden lisäksi aikaa jäi myös löhöilylle ja pitkään nukkumiselle. Näimme tosi paljon, uimme paljon ja söimme ulkona paljon. Niinpä olo on kuin ostamallamme hienolla Dingac-viinillä: täyteläinen ja raukea.

Jää siis hyvästi, Dubrovnik!






Maanantaiaamuna oli sitten enää jäljellä paluulento Blue1-koneella. Lentokentällä oli hieman haikea olo: kaikki olisivat halunneet vielä jäädä. Mutta niinhän se on, että ellei koskaan lähde, ei voi koskaan palatakaan. Tulevaisuus näyttää, milloin me palaamme!

Lopudilla jälleen

Päivä 20

Vietimme koko päivän Lopud-saarella. Menimme sinne aamun ensimmäisellä eli kello kymmenen lautalla ja palasimme illan viimeisellä eli kello 18.50 lautalla. Koska oli viikonloppu, oli lautta aivan täynnä.






Perillä kävelimme suoraan saaren toiselle puolelle, Sunj Beachille. Sen ohut hiekka oli jo aivan polttavan kuumaa, niin ettei sillä voinut kävellä ilman sandaaleja. Vuokrasimme auringonvarjon tuomaan suojaa paahteelta.





Matala, leveä hiekkapohjainen ranta oli täydellinen pallopelillemme. Niinpä pojatkin viihtyivät vedessä niin, että kasvot alkoivat punoittaa liiasta auringosta.















Rannalla liehui iloisesti Koskenkorva-lippu.












Rannan kaksi ravintolaa tarjosivat varjoisan paikan lounaalle.










Palasimme vasta auringon laskiessa Dubrovnikiin.

Illalla kotona tilasimme toistamiseen Mamma Mia -ravintolasta pizzaa.






Sen jälkeen olikin hyvä lähteä piipahtamaan kasinolla, joka oli kävelymatkan päässä. Käytimme hyväksemme taas viiden euron ilmaiskupongit, joista riitti peliaikaa kolmeksi tunniksi!






Hotellissa oli hääseurue juhlimassa. Seurueen autoista yksi oli näin sievä!




















Voitot keräsivät kuitenkin taskuunsa tosipelaajat, jotka hihkuivat ilosta ruletin osuessa omalle numerolle. Ainakin kerran jollekin napsahti iso voitto, jota selvittelemään löytyi pian koko kasinon johto.