Onnellista Uutta Vuotta 2012!

Tämä vuodenvaihde tuntuu jotenkin erilaiselta. Ja vain sen takia, ettei nurkissa ole kolmea pussillista raketteja odottamassa posauttamistaan. Jätimme isojen rakettien oston viime tippaan sääennusteita seuratessa ja niinpä kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään tänään iltapäivällä. Katsotaan, saako naapurien raketeista samanlaista iloa:)

Pienemmällä joukolla joudumme tätäkin vuodenvaihdetta viettämään. Vanhimmat pojat karkasivat kavereidensa luo, joten keskiyötä odotellaan vain juniorin kanssa kera hauskan leffan, lastenshamppanjan ja kuohuviinin! 

Keskiyöllä on aika lähteä posauttamaan omat pikkuraketit, ottamaan uusi vuosi vastaan  ja ihailemaan naapureiden posautuksia. 

Toivottavasti vuonna 2012 säästymme lamalta, hurjilta sääilmiöiltä ja pahemmilta sairauksilta!

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Tapaninpäivän myrskyssä

Joulupäivänä varoitettiin suomalaisia lähestyvästä myrskystä. Jo yöllä tuntui rakeet hakkaavan ikkunalautoja, ja Tapaninpäivän aamuna tuuli oli yltynyt myrskylukemiin. Katselin rauhassa aamukahvilla telkkua, kun puita alkoi kaatumaan takapihalla. Yksi puu katkesi keskeltä, ja latva hujahti läheltä Chrisin ikkunaa.

Pakkohan se oli lähteä katsomaan tuulen tuiverrusta. Hieman varoen kuitenkin, sillä tuuli oli todella puuskainen, joten oli paras varoa kaatuvia puita. Kaatuneet puut vetivät alastullessaan mukanaan sähkölinjan, jonka lahonneet tolpat katkesivat leikiten. Ihme, ettei ulkoilevat ihmiset jääneet alle!

Talomme takana oleva ulkoilureitti oli kuin talvisodan jäljiltä. Palokunta saapui parissa tunnissa hälytyksestä paikalle ja sahasi ihmisille kulkureitin. Tämä tapaninpäivä muistetaan vielä pitkään!

Nelosluokkalaisten itsenäisyysjuhlat

Tänään Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen otti vastaan 5000 nelosluokkalaista itsenäisyyspäivän vastaanotolla Finlandia-talolla. Sinne lähti myös juniorimme Pihlajistosta. Tansseja  oli harjoiteltu jo useampi viikko ja tänään viimein vedettiin ykköset päälle.

Meidän koulu kävi juhlassa toisessa erässä. Siellä oli maisteltu mansikkaboolia, syöty pikkusuolaisia ja herkkuja ja kuunneltu Jukka Poikaa.

Kun lapsia oli per erä yli kaksituhatta, oli tunnelma ollut tiivis, kuten oikeissa linnanjuhlissa. Hauskaa silti oli ollut!

Koululle paluun jälkeen lapset esiintyivät vielä perheille. Me vanhemmat leivoimme ja järjestimme buffetin. Kyllä sen antimet kelpasivatkin hauskojen ja hienojen tanssiesitysten jälkeen!

11.11.11 11.11.11

Tämän päivän kaltaisia päiviä on vain kerran sadassa vuodessa. Nimittäin kellon lyötyä tänään 11. marraskuuta 11 sekuntia ja 11 minuuttia yli kello 11, syntyi 12 samaa numeroa sisältävä maaginen lukupalindromi: 11.11.11 11.11.11.

Päivän kunniaksi ympäri maailmaa tehtiin keisarinleikkauksia, jotta pienokaiselle saatiin erikoinen henkilötunnus. Ja olisi kiinnostavaa tietää, kuinka monta kertaa tänään sanottiin "tahdon", kun hääpareja vihittiin liukuhihnalla - jopa parkkihallissa! Olisihan se tietysti helpompi muistaa tuollainen hääpäivä, varsinkin kun pää aivan tursuu kaikenmaailman tunnuslukuja ja salasanoja.

Päivämäärää hyödynsi ainakin Verkkokauppa.com, joka avasi uuden jättimyymälänsä Jätkäsaareen tänään kello 11.11. Ja kansa totteli: eka ihminen oli jonottamassa oven takana punaisella matolla jo puolitoista vuorokautta etukäteen. No, saipahan ainakin kunnian olla ensimmäinen asiakas. Oli siellä ilmaistakin tavaraa jaossa: 10 ensimmäistä täyspinkkiin pukeutunutta sai N9-puhelimen. Ei paha. Mutta kun Marcus kävi illalla isänsä katsomassa mahkoja, oli jonossa jo monta kännykän ottajaa.

Jonottamisesta puheenollen on pakko mainita toinen esimerkki ihmisen mammonan himosta. Tällä viikolla avattiin Jumbon Citymarket uusittuna rempan jälkeen. Joka päivälle on uudet rajalliset sisäänheittotarjoukset, joilla houkutetaan tuhansia ihmisiä heti aamutuimaan ostoksille. Tänään köyhät sitten jonottivat 400 euron läppäriä hintaan 200. Kun ovet olivat auenneet, oli ihmismassa puristanut edelläolevat lasiseiniä varten niin, että he olivat melkein puristuneet hengiltä. Osa asiakkaista oli kaatunut ja hurjistunut härkälauma vaan tullut päälle. Kyllä se vielä koittaa sekin päivä, että joku menettää noissa tempauksissa henkensä. Vain roinan vuoksi.

Pyhäinpäivänä

Lauantaina 5. marraskuuta vietimme pyhäinpäivää, vanhalta nimeltään pyhäinmiestenpäivää. Söimme ensin perheaterialla mahat pyöreiksi. Sen jälkeen olikin aiheellista lähteä pyöräilemään Malmin hautausmaalle.

Kuuden maissa oli jo pilkkopimeää. Hautausmaa loisti kauniina valomerenä ja lisää kynttilöitä oli tulossa jatkuvasta autojonosta päätellen. Pyörän kanssa ei ollut parkkiongelmaakaan.

















Muualle haudattujen muistomerkin tunnistaa jo kaukaa valtavasta valomerestä.Vaikka emme saaneetkaan omaa porukkaa mukaamme, oli hauska nähdä, kuinka paljon lapsiperheitä oli tullut muistamaan läheisiään.

















Siinä ne ovat rinnakkain: kynttilät isälle, äidille ja Penalle.

Kummituksia ja sirkuspellejä

Suomessa halloweenia vietetään enemmän ja enemmän.  Mielestäni se on hyvä, koska se on näitä harvoja juhlia syksyn pimeydessä.

Pihlajistossa koulun halloween-juhla on muotoutunut melkeinpä kyläjuhlaksi. 1. marraskuuta marssi koulua kohti iso liuta kummituksia, demoneita, noitia ynnä muita vanhempineen tai ilman. Ovien viimein avauduttua pääsivät juhlijat hillumaan koulun saliin musan tahdissa sekä nauttimaan buffetin antimista.








Valtterin kanssa pähkäilimme halloween-asua viimeiseen saakka. Entisistä varusteista ei saanut edes yhdistelemällä mitään hyvää asua, joten ei kun kauppaan ostamaan pellehaalaria. Nenä ja peruukkihan meiltä jo löytyivätkin, joten tänä vuonna asuksi tuli poikkeuksellisesti ei-niin-pelottava pellenasu.


Tänä vuonna limbokisa oli tiputettu ohjelmasta turvasyistä. Pukukilpailu keräsi taas valtavan ringin lapsia kisailemaan seitsemästä palkinnosta. Oli mukava nähdä, että rehtori nappasi Valtterin ensimmäisenä palkittavien joukkoon! Hyvinhän se joukosta erottuikin, kaikkien tummien demonien joukosta:)

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Iloinen poika poseerasi vielä suupielet alaspäin kotona muistojen albumiin.

Pilvien halki

Niin se vaan kesä meni kohisten, etten saanut yhtä blogia aikaiseksi. Yritän lisätä matkakertomukset Rodokselta sekä Saksan-matkalta jossain välillä, sen verran kivoja reissuja olivat.

Mutta tänään tapahtui jotain aivan uudenlaista. Olin ostanut kesän lentonäytökseen Malmilla ennakkoliput, ja toinen niistä voitti arvonnoissa laskuvarjohypyn!!! Koska korkeat paikat eivät kuulu vahvimpiin puoliini, sovimme, että Christopher jo täysi-ikäisenä saa suorittaa hypyn.

Menimme Malmin lentokentälle tänään hyvissä ajoin. Chrisillä oli ollut perhosia vatsassa koko päivän, eikä poikaparka ollut koulussa saanut paljoakaan syötyä. Toimistoon piti antaa vastuuvapautus, kaiken varalta:

Maaharjoittelun jälkeen oltiinkin valmiit lähtöön. Valjaat oli tarkistettu ja kaikki näytti olevan kunnossa.

Koska hyppy tapahtuu neljän kilometrin korkeudesta, oli tarpeen käyttää laseja, ettei vesi valu silmistä ja pilaa hyviä näkymiä:

Viimein siirryttiin kentälle ja alettiin lastata konetta:

'


Porukka istutettiin koneen lattialle ja sitten rullattiin kiitoradan alkuun odottamaan nousulupaa:

Hyppy tehtiin tandemhyppynä firman SkyXperience toimesta: "Kokenut hyppymestari huolehtii hypyn turvallisuudesta ja ohjaa varjoa sametinpehmeästi laskeutumiseen saakka. Hypyt hypätään pääsääntöisesti 4 km:n korkeudesta ja vapaapudotuksessa vauhtia kelataan karvan yli 200 km/h. Kiihtyvyys on ripeää, sillä nopeus saavutetaan kuudessa sekunnissa."

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Hyppy onnistui täydellisesti kokeneiden mestareiden avustamana:

Olihan se ollut kokemus! Neljän kilometrin korkeudessa pudottiin ensin suoraan pilvien sekaan, kunnes laskuvarjot avattiin ja liu'uttiin hiljalleen maan pinnalle. Chris oli ihan täpinöissään vielä kotonakin, eikä ruoka tahtonut maistua vieläkään. Tätä kannatti juhlistaa shamppanjalasillisella ja biletyksellä kavereiden kanssa Onnelassa!

Suvivirsi ja Pihlajamäen blues soikoon!

Tänään oli mukava päivä.

Aamukahdeksalta lähdimme Marcuksen kevätjuhlaan Viikin norssiin.


















Peruskoulun päättymistä juhlitaan nykyään enemmän kuin 70-luvulla. En muista omasta päätöspäivästä mitään, mutta ainakaan ruusua en saanut kuten nykyään oppivelvollisuutensa suorittaneet juhlapuheitten kera saavat. Norssissa veisattiin ihan perinteinen suvivirsi, niin kuin asiaan kuuluukin.

Kotona sitten juhlistimme vielä päivää isolla mansikkakakulla ja omilla "stipendeillä" pojille. Marcus tosin sai stipendin koulustakin hyvästä menestyksestä sekä diplomin hyvästä projektityöstä. Taisi poika mennä äitinsä ohi arvosanoissa, kun lukuaineiden keskiarvo oli 9,17! Eikä ollut Valtterin ekassa numerotorkassakaan mitään valittamista. Chrisin lukion toinen luokka oli myös mennyt ihan hyvin. Varsinaisia matikkaneroja tuntuu koko jälkikasvu olevan.

Iltapäivällä olikin kevyemmän ohjelman vuoro, kun Pihjalamäki goes blues soi viidennen kerran. Päivästä tuli melkoinen hellepäivä, joten kansalaisilla oli aika leppoisat oltavat Kiillepuiston nurtsilla musiikkia kuuntelemassa. Tilaisuuteen on saatu joka vuosi kuuluisia esiintyjiä. Se on päihteetön koko perheen ilmaiskonsertti - tai siis päihteelliset ohjataan konserttialueen ulkopuolelle, etteivät häiritse kuuntelijoita.

Konsertin aloitti L.R. Phoenix, jonka jälkeen esiintyi Pepe Ahlqvist kitaroineen:

Ekana bändinä soitti Honey B et T-Bones:

Pääesiintyjänä oli Melrose, joka rokkasi puoli tuntia yli konsertin päättymisajan. 30 vuotta esiintynyt bändi soitti niin uusia kuin vanhoja biisejään.

Biiseistä sokerina pohjalla oli tietenkin Rich  little bitch, josta ohessa vain alkusoinnut:

Suomi on uusi maailmanmestari, hei!

Suomen Leijonat eivät loistaneet MM-kisojen alkupeleissä. Nippanappa jatkoon selvinneinä he kuitenkin etenivät lopulta siihen, mitä Suomessa on odotettu 16 vuotta. Puolivälierissä lyötiin ensin Venäjä upealla ilmaveivimaalilla ja unelmafinaalissa murskattiin Ruotsi. Voiko voitto makeammalta maistua?

Finaalin katsoimme kotona ja jätimme väliin stadissa lähinnä  nuorista juhlijoista koostuvan juhlaväen. Oli siinä Manta ollut ihmeissään, kun altaaseen oli molskahtelut nakupelle toisensa jälkeen voiton kunniaksi! Seuraavana iltana olikin sitten pakko lähteä kansanjuhlaan Kauppatorille ottamaan vastaan sankareita. 100 000 muun kansalaisen kanssa!

Torille valuttiin hyvässä järjestyksessä:

Kuuden jälkeen tori oli jo pullollaan hyväntuulista juhlaväkeä, eikä lähellekään lavaa ollut enää mitään asiaa. Niinpä jäimme suosiolla kauemmaksi kurkkien screeneistä ohjelmaa ja korkkasimme kuohuviinin Leijonien kunniaksi.

Tunnelma oli mahtava ja jokaikisestä huokui iloa ja riemua maajoukkueen upeasta suorituksesta. Taisihan siellä muutama juhlia vähän rankemminkin, mutta mitään häiriötä ei kanssaihmisille aiheutunut. Ainut näkemämme järjestyshäiriö oli katoille kiipeävät fanit, joiden puolesta piti pelätä, kunnes poliisi hätisteli heidät maanpinnalle. Jopa presidentinlinnan katolle oli pari intoilijaa päässyt.

Marcus tuli myöhemmin kuin me torille ja meni viisaasti suoraan lavan taakse odottamaan. Niinpä hän pääsikin ihailemaan Leijonia aivan läheltä:

Toivottavasti ensi vuoden kotikisoissa päästään myös hyviin tuloksiin! Nyt onkin aikaa hankkia hieman MM-varusteita, mahdollisten uusien kansanjuhlien varalta...

Tässä muutama kisabiisi, joilla voi vielä herkistellä kultamitaleita:

Den glider in

Ihanaa, leijonat, ihanaa

Taivas varjele

Poju-Poika saunoo

Wapunpäivän kuvasatoa

Klara Wappen!

Vuoden 2011 vappua uhkasi huono sää. Lopulta saimme kuitenkin nauttia aurinkoisesta aatosta, mitä nyt aivan pieniä sadekuuroja välillä ropisi.

Aattona piti ensin tarkasti miettiä, minkä näköisenä Mantan lakitukseen lähtee. Tässsä muutama esimerkki:

- iloinen pelle

- vihainen Nasse-setä

- Suomi-huumaa Bratislavaan

- rokkistara Stadista

Ennätimme vikalla mahdollisella bussilla Kauppatorin nurkille. Aalto-yliopiston hoitama Mantan lakitus ei mennyt ihan nappiin, kun opiskelijat lätkäisivät lakin Mantan päähän jo muutamaa minuuttia ennen h-hetkeä. Siinä sitten ihmettelivät, kun kansa ei seurannutkaan heidän esimerkkiään, vaan odotti kiltisti kello 18 lyöntiä ennen oman lakin päähän laittoa. Viimein kaikilla oli hatut päässä ja kuoharipullot alkoivat poksahdella!

Valtteri lähti lakitushuumaan varustettuna muutamalla muovikassilla. Ne täyttyivät aika nopeasti pojan keräämistä tölkeistä, jotka arkena nähtävästi vaihtuvat Alepan hillomunkkeihin. Kilpailijoita oli tori täynnä, pahimpina vihollisina romanialaiset kerjääjät, tässä tapauksessa kerääjät, jotka säälittä veivät pikkopojan nenän edestä palautustölkit:

Päähumu oli aattona Kauppatorilla ja Espalla, mutta kyllä Senaatintorillekin kerääntyi melkoinen joukko juhlijoita. Huomenna jatketaan juhlimista!