Räiskyvää Uutta Vuotta 2011!

Nyt ollaan sulateltu joulua jo muutaman päivän, tosin toinen kinkku on parhaillaan paistumassa uunissa. Lumen keskellä vietämme uudenvuodenaattoiltaa, luntahan tänä vuonna ollaan saatu enemmän kuin tarpeeksi. Helsingille koituu lumesta tänä talvena 30 miljoonan kulut eli kaupunki joutuu budjetoimaan 5-6 miljoonaa euroa lisää lumenpoistoon.

Itäkeskuksen Prismassa kävi melkoinen kuhina, kun ihmiset ostivat herkkuja aattoiltaa varten. Itselleni tarttui mukaan uusi kahvinkeitin, Philips Cafe Aroma. En enää jaksanut keitellä Aromaboylla vieraille montaa pannullista peräkkäin.

Pojat hävisivät aaton viettoon yksi toisensa jälkeen. Christopher piti syöttää puoliväkisin, kun oli niin kiire kaverinsa luo iltaa viettämään. Matkaevääksi poika sai vielä lukuisia ohjeita turvallisesta illanvietosta. Kello yhdeksi ehdotettu kotiintulo aiheutti pientä paniikkia, joten pitänee kuitenkin valvoa kahteen asti poikaa odotellen. Se ei tosin käy tylsäksi, kun tv suoltaa elokuvia enemmän kuin ennättää katsomaankaan. Ja kuohuvaa on vielä pari pulloa jäljelläkin.

Marcuksen reppuun tehdyssä takavarikossa otettiin pois sipsiputkiloon tehty oma kyhäelmä ekokranuista. Vaikkei posahdus olisi ollut suuri, haluan silti poikienkin posauttelevan vain tarkastettuja pommeja.

Valtterikin pakkasi pikkupaukkunsa pussiin ja lähti kavereidensa kanssa ampumaan taivaalle pirunvanteet, perhoset, munakranaatit ja ohjuspatterit. Lasit poika laittoi päähänsä jo kotona.


Ja me "vanhukset" korkkasimme pullon shampanjaa ja skoolasimme uudelle vuodelle kuunnellen pihalta kaikuvaa pauketta.

Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikille!

Tuiskuavaa tapaninpäivää!

Saimme takuuvalkean joulun tänne pääkaupunkiin tänä vuonna. Lumeen oltiin hukkua jo viikkoja ennen joulua, ja nyt sataa jälleen. Ikkunalaudalla oleva pikkupukkikin oli kadonnut lumen alle viime yönä!


Ennen aattoa kaivoimme Valtterin kanssa vanhan automme lumen alta, jotta pääsimme hakemaan Chrisin "uuteen" huoneeseen tv-tason. Lunta oli auton päällä varmaan 30 senttiä.

















Valtteri odotti taas aattoiltaa malttamattomana. Christopher sen sijaan auttoi Korvatunturin pukkia ja kävi jakamassa lahjat neljään perheeseen naapurustossa. Viimeisen keikan jälkeen saapui pukki meillekin:

 Ja niin tontut pääsivät jakamaan lahjoja omalle porukalle sekä ukille ja mummille:
 

Jouluaamuna keitettiin herkullista riisipuuroa, tällä kertaa Anjan antaman reseptin mukaan, jossa makua lisättiin oikealla kermalla ja voilla!

Joulupäivänä oli käytävä lenkillä kinkkua sulattelemassa. Kävelimme Malmin hautausmaalle ja sytytimme kynttilän muualle haudattujen muistomerkille. 

Leppoisia joulunpyhiä itse kullekin!

Joulukadun avajaiset 2010

Moneen vuoteen emme ole käyneet katsomassa joulukadun avajaisia. Nyt tuli semmoinen tunne, että olisi hauska nähdä jouluvalojen syttyminen ja tietenkin itse joulupukki.

Olimme hyvissä ajoin passissa Stockan kulmalla. Siis me aikuiset; pojista kukaan ei halunnut lähteä mukaan. Itse valojen sytyttämisessä tuntui olevan jotain häikkää, sillä ne saatiin syttymään vasta vartin yli kolme. Paraati tuntui olevan myös myöhässä, ja ihmiset velloivat koko Aleksin leveydeltä kuikuillen Senaatintorin suuntaan, milloin se pukki oikein tulee.

Stockmann toi oman joulutunnelmansa kahdella eri tapaa. Keskipäivällä paljastettiin jouluikkuna, jota pienet - ja vähän isommatkin - kävivät kilvan kurkkimassa. 

Jouluvalojen sytyttämisen aikaan taas Stockan lipan päältä alkoi tupruttaa ihan aitoa tekolunta! Sitä tuli niin paljon, että ihmiset alkoivat muuttua lumiukoiksi ja lämmitetty katu peittyi valkoiseen lumeen. Lapsilla oli hauskaa hiutaleita tavoitellessa, itsellä teki jo vähän tiukkaa nähdä rillien läpi yhtään mitään.

Viimein pukki paraateineen tuli!

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Opel tuli taloon

Vanhimman pojan autokouluiän lähestyessä päätimme ostaa tulevaa varten käytetyn auton. Siihen voisi asentaa opetuspolkimet - jahka saa testin läpi - ja opettaa poikaa itse sen sijaan, että maksaa maltaita autokoulusta (Helsingissä noin 1800 euroa).

Niinpä hankimme ihan tuosta vierestä -95 vuoden Opel Corsan. Auto oli aikoinaan ollut yhden naisen omistuksessa ja  varmaan siksi aika siistissä kunnossa. Autossa on enemmän mausteita kuin vanhassa amerikandodgessamme, mm. toimiva radio, sähkölämmitteiset etupenkit, ajonestolaite. Kilometrejäkään noin vanhaan autoon ei ollut kertynyt "kuin" 184.000.  Kun mukaan tuli vielä talvirenkaat, oli paketti meille aivan sopiva.

Vakuutus sai minut henkeä haukkomaan: parin vuoden liikennevakuutus kun maksaa saman kuin itse auto. Kyllä Suomessa on kallista!  

Nyt vaan pitäisi hankkia opetusaineisto ja alkaa kerrata asioita. 

Pyhäinpäivän tunnelmia

Syksy on edennyt sysipimeään aikaan. Auringon kadotessa Helsingissä horisontin taa neljän jälkeen laskeutuu sellainen pimeys, ettei valaisemattomille teille tee mieli yksin mennä. Minuun ei alkanut pimeys tunnu vaikuttavan masentavasti, kenties meneillään olevan vuorotteluvapaan ansiosta. Nyt kun ei tartte pitää lukua ihan joka minuutista, vaikka päivät menevätkin liian nopeasti kaikenlaista kotona puuhatessa, vaan voi nauttia rennommasta elämästä.

Pimeän kauden alkajaisiksi ainakin Pihlajistossa vietetään juhlaa, jossa kynttilät saavat loistaa! Aloitamme halloweenin vieton tavallaan jo lokakuun 28. päivä, syntymäpäiväni aikaan. Koristelemme olohuonetta ja keittiötä pääkalloilla ja örkeillä, katamme pöytää juhlan teeman mukaan ja katsomme kauhuleffoja viikonloppuna.

Suomessa ei taida olla aivan vakiintunutta halloween-päivää (Amerikassa se oli aina lokakuun viimeinen päivä), vaan ravintolat ja koulut viettävät juhlaa vähän miten sattuu. Usein juhlaa vietetään pyhäinpäivän aattona.

Valtterin koulun halloween-juhlia vietettiin 2. marraskuuta. Emme tänä vuonna ostaneet mitään uutta asustetta, vaan kyhäsimme hurjan kokonaisuuden entisistä vermeistä.

Rehtori veti jälleen suosittua limbokisaa...

 ... jonka jälkeen alkoi vielä suositumpi pukukilpailu:

Tänä vuonna asuihin oli todella satsattu. Toinen toistaan hienompia mörköjä ja piruja juoksenteli pitkin salia niin, että viikatteet vain heilui! Päästäkseen palkinnoille piti olla todella hyvä asu.

Pyhäinpäivän aattona olimme Tuomiokirkossa kuuntelemassa Cantores Minores -kuoron esittämää Saksalaista sielunmessua (Ein deutsches Requiem/Brahms). Se esitettiin tänä vuonna kuolleen kuoron edellisen johtajan Christian Hauschildin muistoksi. Lohjan kaupunginorkesteri säesti ja soolot esittivät Helena Juntunen ja Juha Kotilainen.

Christopher kuvassa ylhäältä kolmannessa rivissä vasemmassa reunassa.

Pikkukanttoreille konsertit käyvät joskus liian raskaiksi, pitäähän siinä jaksaa seistä paikoillaan joskus yli tunninkin ilman pientäkään lepoa. Illan konsertti päättyi hieman dramaattisesti, kun loppuapplodien aikaan eturivistä yksi poika pyörtyi. Konserttia kuunnelleen lääkärin mukaan siinä ei kuitenkaan käynyt pahasti, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Esitys oli mahtava ja  toi juuri oikeanlaista tunnelmaa pyhäinpäiväviikonloppuun.

Christopher poseeraamassa konsertin jälkeen Tuomiokirkon kryptassa.

   

Varsinaiseen pyhäinpäivään kuuluu myös haudoilla käynti. Meidän tapauksessa se tarkoittaa Malmin hautausmaata ja nimenomaan muualle haudattujen muistomerkille kynttilän vientiä. Iltakahdeksalta siellä välkkyikin  jo valtava valomeri yön pimeydessä. Kynttilän sytytin äidin, isän ja Penan muistoksi.

Rauhaisaa pyhäinpäivää!

Syyslomalla Jämsänkoksella

Tänä vuonna menimme poikien syyslomalla pöpelikköön. Toisin sanoen vuokrasimme mökin Jämsänkoskelta, noin kolmen tunnin ajomatkan päästä Helsingistä. Ekana aamuna saimme ihastella ensilunta!

Ja tietenkin lumiukkoja alkoi ilmestyä pihapiiriin:

Tynnyrisauna oli meillä kovassa käytössä. Hyvät löylyt siinä saikin, mutta uimaan ei enää uskallettu mennä.

Ensimmäinen lomapäivämme oli tosi kaunis: tyyni, kuulas, aurinkoinen. Valtteri löysi laiturilta ongen.

Ville kävi heittämässä katiskot järveen. Jäimme kuitenkin saaliitta.

Myöhemmin alkoi tuulla ja sataa, mutta kävimme siitä huolimatta uistelemassa.

Illalla saunasta juostessani huomasin kohmeisen sammakon terassin kupeessa. Koska lunta satoi vaan lisää, veimme sammakon yöksi saunan lattialle.

Aamulla rakensin Valtterin kanssa sille pesän munakennosta ja risuista ja veimme sen järven tuntumaan odottamaan horrostaan.

Christopherin  jalanjäljillä oli liikkunut isompi eläin. Minkähän jälki tämä on?

Don Rosaa ja suppilovahveroita

Perjantai-iltana kiirehdimme Valtterin matsin jälkeen Jumbon City-Markettiin jonottamaan Don Rosan nimikirjoitusta. Jono kiersi ympäri kauppaa, mutta parin tunnin jonotuksen jälkeen Rosan nimmari koristi isoa Aku Ankka -kirjaa. Parempi tuuri meillä oli verrattuna niihin reppanoihin keskustan Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa kiireisen aikataulun vuoksi oli jouduttu käännyttämään pari tuntia jonossa seisseet pois.

Lauantaina lähdimmekin iltapäivällä viimeistä kertaa Lahnajärvelle. Olimme vuokranneet mökin, jossa oli suorastaan kuuma. Lauantaina nimittäin oli kesäinen päivä, lämpökin nousi 18 asteeseen. Niinpä tarkenimme t-paidassa sienimetsässäkin. Valtteri suojautui hirvikärpästakkiin ja säästyi näin niiden hyökkäykseltä. Itse olen jo tottunut niihin, ja poimin niitä sitä mukaa päästä kuin siellä alkoi liikettä tuntumaan.

Metsässä törmäsikin monenlaisiin eläimiin:

Leppäkerttu nautiskeli suorastaan kesäisestä lämmöstä.

Tämä siipiveikko kiipesi määrätietoisesti saappaan vartta pitkin.

Yksinäinen rupikonna piiloutui oksien alle.

Sieniä metsässä oli. Tosin yhtään tattia emme saaneet, mutta kanttarelleja ja varsinkin suppilovahveroita litratolkulla:

Kun löytää yhden suppilon, niitä on taatusti ympärillä lisää!

Lämpimässä säässä oli mukava oleskelle raittiissa ilmassa. Valtteri kävi kokeilemassa taitojaan temppuradalla:

Illan suussa tietenkin saunottiin. Pojat eivät enää uskaltaneet uida, olihan vesi enää 13-asteista. Itse vedin  rohkeasti seitsemän vetoa, kunnes henki alkoi salpaantua. Eikä sen jälkeen meinannut lämmetä saunassakaan!

Niin oli syksyn merkit ilmassa seuraavana päivänä, kun mittari oli laskenut alle kymmenen asteen ja tuuli repi lehtiä puista. Oli aika jättää hyvästit Lahnajärvelle seuraavaan vuoteen!

Syksyn kiireitä

Komeita kärpässieniä!

Aloitin vuorotteluvapaan 9. syyskuuta, ja siitä lähtien onkin puuhaa riittänyt! Suurin syy siihen on aloittamani remontti. Tai eihän sitä oikein pääse aloittamaan, ennen kuin olen tyhjentänyt poikien huoneen tarpeettomista kamoista, jotta edes pääsee lähelle surkeaan kuntoon päässeitä seiniä. Mutta se tuntuu vievän  ikuisuuden. Kirjoitan remontista vähintään kerran viikossa toiseen blogiini http://remonttipirkko.blogspot.com.

Onneksi viime viikonloppuna pääsimme Lahnajärvelle mökille, jotta aivot ja etenkin kädet saivat muuta tekemistä. Vähän väliä ropisevat sadekuurotkaan eivät haitanneet, kun oli lämmin mökki. Ja saappaissa oli mukava lähteä rompsuttelemaan sienimetsään. Ja kyllä niitä sieniä olikin! Tosin 90 % sai jäädä metsään odottamaan tunnistajaansa, mutta keräsimme silti neljä kiloa kanttarelleja, litran mustatorvisieniä ja vajaan kilon suppilovahveroita. Niissä onkin riittänyt sitten iltapuhdetta, kun on siivonnut niitä pakkaseen.

Sienestäminen on äärimmäisen rentouttavaa puuhaa. Lisäksi se stimuloi useita aisteja samanaikaisesti eli on todellista hyötyliikuntaa etenkin vanhuksille virkistäen aivoja ja kehoa. Illalla sen tuntikin, kun suu vääntäytyi vähän väliä haukotukseen: happimyrkytys:)

Itämeren ympäri 11 päivässä

3.8.2010

Lomasta oli jäljellä vielä kaksi viikkoa Kreetan-matkamme jälkeen. Kotona oleminen tuntui arjen pyörittämiseltä, joten pähkäilimme, missä asti ennättäisi käymään reilussa viikossa. Saksa veti puoleensa, joten teimme reitin Helsinki-Turku-Tukholma-Kolmården-Legoland-Saksan pohjoisosa-Rostock-Helsinki. Ja tilasimme laivaliput. Tosin matkaan lähdimme nyt vajaalla kokoonpanolla, koska Chris meni kuoroleirille ja Marcus kaverinsa mökille. Vähän oli outo olo, kun koko perhe ei ollutkaan matkalla.

Tiistaina 3. elokuuta ajoimme ensin Suomusjärvelle Nokian lomakylään uimaan ja saunomaan. Ilta tyyntyi aivan kokonaan, ja vähän harmitti, ettei ollut kalastusvälineet mukana! No, korvikkeeksi paistoimme makkaraa ja pelasimme sulkapalloa.















Onneksi pelattiin hyvän sään aikana. Iltakymmeneltä nimittäin alkoi hiljalleen sataa, ja puolenyön paikkeilla vettä tuli jo kaatamalla. Ukkonen mylvi päällämme tuntikausia.

4.8. Turusta Tukholmaan

Aamu viiden jälkeen ajo Turun satamaan.
















Päivä laivalla meni mukavasti: lepäsimme ensin, Valtteri teki tuttavuutta toisten poikien kanssa ja pelasi heidän kanssaan PS3:sta, söimme runsaan buffetin, kävimme taxfreessä, katsoimme olympia-aiheisen päiväshown ja pelasimme hiukan. Eipä aikaakaan, kun piti jo kiirehtiä autokannelle.

Suuntasimme suoraan E4:sta etelään. Ajoa oli noin 1,5 tuntia Kolmårdenin nurkille, mutta kun tienviitan mukaan käännyimme aiemmin kuin mitä navigaattori sanoi, jouduimme mutkaiselle pikkutielle ja vauhti putosi isolla autolla puoleen. Matkan varrella oli kyltti, jossa luvattiin yöpaikkoja campereille. Se oli kiva paikka lossin vieressä, mutta rahastajaa ei näkynyt missään. Viereinen kioskikin oli jo kiinni. Kävimme jaloittelemassa paikalla, ja huomasimme tiellä lyllertävän jättietanoita! Niiden pituus oli varmaan 10 senttiä. Etanoita oli koko tienoo täynnä. Emme kuitenkaan jäänyt tuonne, vaan jatkoimme Kolmårdenin viereen. Siellä olikin jo muutamia campereita maksullisella parkkipaikalla, joten liityimme joukkoon. Keskiyöllä piti lunastaa 2x40 kruunun parkkilippu, jolla saisi olla seuraavan päivänkin parkissa.

Yö oli viileä. Olimme lähteneet reissuun Kreetan-vaatteillamme, joten pikkasen alkoi olla vilu. Lämmikkeeeksi illan pimetessä nautimme aikuisten ja lasten shamppanjaa - muovimukeista, tietenkin.

5.8. Kolmårdenissa safarilla

Heräsin puoli kymmeneltä - vain todetakseni, että kello oli edelleen Suomen ajassa. Itse puisto aukeaa vasta kymmeneltä - Ruotsin aikaa. Keitin kuitenkin kahvit, mikä kannattikin, sillä safarille omalla autolla pääsi jo yhdeksästä lähtien.


















Safariparkissa autojono eteni hiljalleen. Ensin näkyi skandinaavisia eläimiä kuten hirviä ja peuroja. Seuraavana tuli savannin eläimet: seeprat, kirahvit, strutsit, gnut ja muut.



















Karhumetsässä kömpi useita karhuja, onneksi yksikään ei tullut ihan auton viereen. Sen jälkeen näimme leijonia lököilemässä lämpimässä säässä yhdessä läjässä. Safariajelu oli hauska ja näimme todella paljon eläimiä läheltä. Yksikin strutsi oli viittä vaille valmis hyökkäämään automme kimppuun, joten ikkunat pidettiin visusti kiinni.















Safarin jälkeen veimme auton parkkiin ja menimme varsinaiseen eläintarhaan. Kiertämistä ja katsomista riitti koko päiväksi, varsinkin kun lapsille oli sopivasti ripoteltu ympäri puistoa erilaisia kiipeilytelineitä ja muita kiinnostavia juttuja.


















Myös aitaus, jossa sai rapsutella vuohia, lampaita ja sikoja, oli suosittu.























Kävimme delfinaariossakin, missä delfiinit esittivät taitavia temppuja. Kaikista hauskin oli kuitenkin gorillaperhe, jonka isi makoili varjossa jalat taivasta kohti omassa pienessä vajassaan samaan aikaan kun äiti yritti saada taivasalla unen päästä kiinni pikkugorillan häiritessä parhaansa mukaan! Kovin samanlaisia nuo eläimet ovat ihmisiin verrattuna...
































Olimme kiertäneet suunnilleen koko puiston neljään mennessä, joten lähdimme jatkamaan matkaa Tanskaa kohti. Nukahdimme Valtterin kanssa hyvissä ajoin, mutta Ville jatkoi ajamista vesisateessa pikkutunneille asti niin, että yövyimme vain 40 kilometrin päässä Legolandista moottoritien levähdyspaikalla (ilmaista).

6.8. Legoland






















Aamukahvin jälkeen kävimme huoltamon suihkussa (10 DKK) ja kaahasimme kirkkaassa auringon paisteessa Legolandin parkkipaikalle. Päiväparkki maksoi 50 DKK.
























Kiersimme ensin todella hienossa miniatyyrimaailmassa, jossa useiden maiden talot ja muut kohteet oli kaikki rakennettu legopalikoista! Komein ehkä oli 9-metrinen vapaudenpatsas, jonka rakentamiseen on käytetty 1,4 miljoonaa legopalikkaa.

Kävimme varmaan kaikissa laitteissa, mukaan lukien X-treme Racers-junassa, jossa ajettiin hirvittävän korkealta mäeltä alas ja korkealla tiukkoja kaarteita niin, että pelkäsi putoavansa! Kokeilimme myös Power Builder -robotteja, jotka vatkasivat meitä kahden istuttavissa vaunuissa ees taas ja ylösalaisin.























Valtteri halusi kovasti kokeilla kullanhuuhdontaa Legorado-kylässä. Ostimme käyttöoikeuden vaskooliin 30 DKK:lla, ja Valtteri pääsi hommiin. Poika huljuttikin vaskoolia monta kertaa niin, että kohta oli kultahippuja kasassa iso kasa! Kun oli huuhtonut mielestään sopivan määrän hippuja, ne sai viedä pyssysankarille, joka sulatti hipuista kultamitalin!

Kun kello kävi iltakahdeksaa, varsinaiset ajopelit suljettiin. Pääsimme viimeisenä sisään Atlantikseen, jossa avautui kerta kaikkiaan upea veden alainen maailma hai- ja kala-akvaarioineen. Sen jälkeen kiirehdimme Lego-myymälään, jossa kaikki oli valitettavasti ylihinnoiteltu. Eikä sieltä edelleenkään saanut ostaa irtona ukkeleita tai niiden kypäriä.

Urakkamme kesti siis kello 11-21.

Ajoimme moottoritietä lähemmäs Saksan-rajaa ja yövyimme taas levähdyspaikalla.

7.8. Kirpputorilla Saksassa

Saksan-raja ylittyi ennen puoltapäivää. Etsimme Eckernförden-kaupungin sataman, jossa oli tänään iso kirpputori. Päivä oli taas aurinkoinen, jopa helteinen. Kahlasimme parissa tunnissa koko kirppiksen läpi, tosin löydöt jäivät aika pieniksi. Liekö sitten oma tarve pienentynyt vai tavaroiden laatu/kiinnostavuus vähentynyt.

Ajoimme läheiselle leirintäalueelle 8 kilometrin päähän. Läheisellä pellolla käyskenteli lehmiä luomassa maaseututunnelmaa. Laitoimme auton ns. pikapaikalle, joka sijaitsi varsinaisen leirintäalueen vieressä, mutta maksoi vain 10 euroa. Samat palvelut olivat silti käytössä. Alue oli erittäin viihtyisä ja tilava. Palvelut olivat ensiluokkaiset perhesuihkuineen, kauppoineen ja ravintoloineen.

Leirintäalue sijaitsi aivan meren rannalla, tosin ranta oli kolmoislaatua verrattuna Kreetan hiekkarantoihin. Kävimme kuitenkin uimassa ja loikoilimme hetken rannalla ennen suihkua ja illallista. Söimme leirintäalueen omassa ravintolassa yksimiehisen orkesterin soittaessa saksalaista musiikkia. Annokset olivat valtavat ja maistuvat!

Illalla kävellessämme rannalla näimme parikin ilotulitusta, joten ensimmäinen päivämme Saksassa päättyi varsin juhlavasti!


8.8. Kirppis numero 2 ja entisen itä-Saksan tunnelmat

Aamulla suunnitelmana oli ajaa katsomaan erästä linnaa, mutta kun paikallislehdessä näkyi maininta toisesta isosta kirppiksestä, kysyimme ohjeet respasta sinne. Kirppis oli messualueella, ja tavaraa oli joka lähtöön. Hinnatkin olivat kohdallaan. Mukaan tarttui astiaa, kahvinkeitintä ja leluja. Olisi varmaan enemmänkin ostettu Valtsun kanssa, mutta kuski hoputti lähtemään.

Sadekuuron piiskatessa katua suuntasimme kohti Schweriniä ja sen linnaa. Kello oli kuitenkin sen verran paljon, ettemme olisi ennättäneet linnaan, joten etsimme leirintäaluetta lähistöltä.

Ajelimme entisen itä-Saksan puolella, mikä näkyi taloissa ja kaduissa. Paljon oli asioita korjattu ja paranneltu, mutta 20 vuoden jälkeen erot olivat yhä selvät. Kävimme katsomassa yhtä leirintäaluetta, jonka taso näytti sellaiselta, ettei olisi euroakaan siitä halunnut maksaa. Toinen leirintäalue taas oli suljettu ja tilalle oli avattu vesihiihtokeskus. Nyt tosin hiihtäjiä ei vetäneet veneet, vaan lammen ympäri pyöri vetonaruja, joihin tarrattiin kiinni ja sitten vaan kiidettiin matkaan!

Ajoimme kolmannelle leirintäalueelle, myöskin entisen itä-Saksan puolella. Taso oli kaksi tähteä. Myöhästyimme imbiss-myynnistä, joten jouduimme kävelemään rantatietä läheisen lomakylän ravintolaan syömään. Se kannattikin, sillä ruoka oli todella hyvää ja annokset tosi reilut. Kaikki oli tiptop tarjoilijaa myöten.

Palattuamme omalle alueelle kävimme tsekkaamassa uimarannan. Huomasimme isoja kalaneviä rantaveden pinnassa. Hiivin lähemmäs katsomaan, mikä kala siellä yrittää maihin tulla, mutta samassa ne potkaisivat itsensä syvemmälle. Kohta ne palasivat uudelleen rantaveteen, ja arvelimme niiden etsivän ravintoa rannasta.

Suihkussa vielä huomasimme, ettei kuumaa vettä saanut ilman etukäteen ostettua polettia. Niinpä ainoaksi pesuksi jäi hiusten ja kainaloiden pesu lavuaarissa - siitä sentäs tuli lämmintä vettä.

Illan ratoksi pelasimme vielä Valtsun kanssa sulkkista, kunnes silmä ei enää palloa erottanut.

9.8. Schwerinin linnassa

Ajoimme aamusta Schwerinin linnan lähelle parkkiin. Kävimme isossa ja hienossa linnassa kiertämässä. Linnassa on toiminut vuodesta 1990 lähtien Mecklenburg-Pommerin aluehallinto. Komein huone oli odotetusti kreivin huone upeine kultakoristeineen ja hienoine hallitsijan tuoleineen.

















Joimme fiinit capuccinot sacher-torttuineen kierroksen päätteeksi linnan kahvilassa.

Villen siirtäessä autoa toiseen paikkaan (kadun varressa sai olla vain kaksi tuntia kerrallaan parkissa) kiersin Valtsun kanssa linnan puistot. Alueelta löytyi muun muassa vuonna 1860 istutettuja puita, jotka iästään johtuen olivat jättimäisiä!

Lopuksi kävimme kiertelemässä jalan keskustaa, mikä oli varsin eloisa: katukahviloita, ravintoloita, ihmisiä, turistijunia. Kiva vierailukohde kaiken kaikkiaan!

Illaksi ajoimme parkkiin Lyypekkiin stellplatziin (hinta 7 egee per yö, suihku ege per nuppi). Saimme tuurilla viimeisen paikan.

10.8. Hansapark

Ennätimme aamulla vasta kello 11:ksi Hansaparkkiin, vaikka paikka avattiin jo yhdeksältä. Olimme siellä ensimmäistä kertaa, joten päätimme vaan lähteä kiertämään aluetta myötäpäivään. Laitteet olivat erilaisia Linnanmäkeen verrattuna, tai ainakin eri nimellä. Päivä oli hieman helteinen, muttei liian kuuma, joten pärjäsimme hyvin kesävaatteilla.

Eka laitteemme oli Nessie-vuoristorata, joka heitti meidät silmukassa ylösalaisin! Oli siinä Valtterikin hetken ihmeissään.























Alueella oli lisäksi muita uusia kokemuksia kuten Euroopan korkein köysikaruselli, joka nousi pyörimään tosin korkealle. Ville uskalsi meistä siihen ainoana. Ylhäällä oli kuulemma kovasti tuullut.























Kävimme lisäksi - Valtteri mukaan lukien - kesän kuumimmassa uutuudessa, Novgorodin kirouksessa (Fluch von Novgorod). Huh huh, olipa se kyytiä, kun ei koskaan tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu. Laite poikkesi taatusti kaikista muista tähänastisista. Tehtiin varmaan uudet kirkumisennätykset.

Satuimme myös sopivaan kohtaan, kun päivän paraati lähti liikkeelle. Hienoja teemavaunuja lähti liikkeelle kohdaltamme kymmenkunta.

Jatkoimme kierrosta. Kokeilimme vesiliukumäkeä, Hullua Kaivosta, pomppupaikkaa, Rakettia, Tukkivenettä, näköalatornia, maisemajunaa, Myrskylintua ja ties mitä. Alueella oli lisäksi kivasti oikukkaita vesisuihkuja, joista lapset yrittivät selvitä kuivina läpi.

Ainut peli, mitä Valtterin kanssa kokeilimme, oli ratsastuskisa, jossa palloja heitettiin eriarvoisiin koloihin ja sen mukaan hevoset liikkuivat eteenpäin. Kiivaan kisan päätteeksi pirisi kello ja valo paloi - Valtterin kohdalla! Palkintolipulla poika sai majakkamukin.

Hansapark oli kaiken kaikkiaan kohtuuhintainen puisto myös ruoka- ja ostoshinnoiltaan. Parkkitilaa oli reippaasti. Parkkilippu oli voimassa 24 tuntia, eli periaatteessa olisimme voineet jäädä siihen yöksi, mutta ilman sähköä. Lähtiessä Coca-Cola -tytöt vielä jakoivat ilmaiset pikkutölkit jääkylmää cokista!

Piipahdimme vielä ToysRus-lelukaupassa ja menimme samalle stellplatz-alueelle kuin eilenkin. Suihku, hetki sulkkista, ostettujen legojen rakentelua ja sitten hyvin ansaitulle yöpuulle.

11.8. Lyypekin vanha kaupunki

Viimeinen päivä Saksan-maalla koitti. Kävimme ensiksi isossa Citti-kaupassa shoppailemassa Lyypekki Zentrum -liittymän kohdalla. Sen jälkeen ajoimme auton parkkiin (euron tunti tai 5 euroa koko päivä) ja lähdimme kävelyretkelle hienoon vanhaan keskustaan. Isoja punatiilitorneja kohosi useammalla suunnalla luoden ritarimaista tunnelmaa.

Kävin Valtterin kanssa tutustumassa Marian kirkkoon. Johan oli komea kirkko niin sisältä kuin ulkoa. Kirkko oli ollut alunperin tosi pieni, sen jälkeen sitä oli laajennettu useampaan kertaan. Vuonna 1942 kirkko tuhoutui pahoin pommituksessa ja muun muassa iso kello putosi tornista lattiaan haljeten palasiksi. Palaset olivat edelleen näytillä kirkossa. Kirkon katot ja seinät olivat kauniisti kuvioituja. Kirkko oli paikallisten pikkukanttorien esiintymiskirkko. Valokuvissa heillä oli jopa samanlaiset asut kuin Christopherin Cantores Minores -kuorolla!

Kirkon edessä istui piru. Valtterikin istahti hetkeksi poseeraamaan sen viereen.

Kaupunkikierrosta jatkettaessa alkoi tipahdella isoja vesipisaroita. Valitsimme nopeasti ruokapaikaksi bei Ulla's -ravintolan ja tilasimme ruuat. Valtteri oli kovasti tykästynyt currywurstiin ja tilasi sitä nytkin. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun nenän eteen kannettiin noin 30 senttiä pitkä makkara ja läjä ranskalaisia. Kuin ihmeen kaupalla saimme omien annosten jälkeen syötyä loput Valtterinkin annoksesta niin, että lautaset olivat aivan tyhjät.

Lounaan jälkeen kiirehdimme katsomaan Domea eli tuomiokirkkoa. Se hävisi sisäisessä kauneudessa Marian kirkolle, mutta oli kyllä kooltaan suurempi. Sisällä oli muun muassa ikivanhoja hauta-arkkuja ja kiinnostavia maalauksia ja veistoksia. Tämäkin kirkko oli kärsinyt vuoden 1942 pommituksesta.

Illalla kiirehdimme vielä loppuostoksille, joista viimeisimmät eli juomat ostettiin Rostockin satamassa Easy Markedissa (avoinna 06.00-01.00). Vähän oli halvat hinnat verrattuna Ruotsin-laivan hintoihin, eikä satamasta ostetuista tölkeistä tarvinnut maksaa edes panttia! Saksasta ei todellakaan kannata ostaa juomia, jos meinaa tulla laivalla suoraan Helsinkiin, vaan vasta satamasta, sillä hinnat ovat huomattavasti alemmat. Ja vielä kun muistaa laivan minimaalisen taxfreen, on paras ostaa tuomiset rannasta.

Yhdeltätoista lippuluukulle ja ennen kahtatoista laivaan odottamaan kello kahden lähtöä. Olipa kiva majoittua omaan hyttiin!

12.8. Rostokista Helsinkiin Superfastilla

Yhdeksältä heräsimme kovaan kuulutukseen aamiaisesta. Äkkiä mölyt pienemmälle ja jatkoimme unta kello kahdentoista kuulutukseen asti.

Kävimme ennen lounasta tutustumassa laivaan. Olin jo unohtanut, miten pieni Superfast onkaan verrattuna Ruotsin-laivoihin. Mitään risteilyohjelmaa ei ole, ihmiset vaan oleskelevat laivan tiloissa. Onneksi oli wlan, mitä moni läppäreineen käyttikin hyväkseen. Leikkipaikka oli vain pienille lapsille. Isommille lapsille ei ollut pelihuonetta tai muuta tilaa. Saunakin oli maksullinen toisin kuin Finnlinesilla. Taxfree oli meidän keittiön kokoinen: yksi hylly karkeille, toinen viinalle. Toisessa pienemmässä taxfreessä myytiin tuoksuja.

Lounasta odotellessa olikin jo tullut nälkä, varsinkin kun aamiaisen korvasi pelkkä kahvikuppi. Buffet oli kyllä pahasti liioiteltu nimitys lounastarjoilusta:

salaattipöytä: aurinkosalaattia ja vihersalaattia
lämmin ruoka: uunilohta, teollisia lihapullia, perunamuusia, perunalaatikkoa
jälkiruoka: omenapiirakkaneliö ja kahvi
juomat: appelsiini- tai omenamehu, vesi

Että tästäkö piti maksaa buffetin hinta?

Ruuan jälkeen kävimme tuulisella kannella istuskelemassa auringossa. Venäläiset olivat sananmukaisesti levittäytyneet muovipenkeille ottamaan aurinkoa niin, ettei jäänyt mitään arvailujen varaan kun maatuskat minibikineissään köllötteli. Eipä ole tyyli muuttunut takavuosista.

Meri oli tosi rauhallinen, ja matka taittui aikataulussa. Pelasimme hytissä Mastermindia ja lueskelimme. Ja aamuseitsemältähän olimme jo Helsingissä.