Aamulla heräsimme ajoissa soittelemaan autovuokraamoihin. Se kannattikin, sillä saimme varattua huomiseksi pienen volkkarin. Samoihin aikoihin soitteli vuokraemäntämme Marija ja ehdotti, että hänen poikansa voisi heittää meidät Copacabana Beachille. Koska olimme saaneet autoasian järjestykseen, kasasimme uimakamat nopsaan ja otimme tarjouksen vastaan.
Nimi antoi odottaa enemmän kuin saimme. Uimarannan pohja oli täynnä isoja kiviä, mikä olisi tehnyt uimisesta ilman uimakenkiä hankalaa. Ranta oli myös täynnä pientä kiveä, joten emme saaneet auringonvarjoamme iskettyä maahan. Onneksi reunakivetys oli varjon puolella, joten auringolta pääsi välillä pakoon.Kuuma ja aurinkoinen päivä oli kuitenkin omiaan rantaelämään.
Kolme tuntia riitti meille ja lähdimme bussilla 6 kotiin
.
Levon ja ruokailun jälkeen saimme kyydin isännältä vanhaan kaupunkiin. Sinne oli ankkuroinut replica merirosvolaiva.
Kävimme Dubrovnikin pommitusten muistopaikassa, minne oli ripustettu kaikkien taistelussa saaneiden kuvat sekä kuvia 1991-1992 taisteluista.
Kaupungin muuriin oli myös ripustettu karttakuva, minne kaikkialle kaupungissa serbien hyökkäykset olivat tehneet vaurioita.
Pääkatu eli Strada vietti lepppoisaa kesäiltaa.
Pysähdyimme rappusille huokaisemaan lämpimässä illassa Valtsun kanssa.
Pojat huomasivat koloon menneen pulun. Luultavasti se oli niin huonossa kunnossa, että oli mennyt pimeään koloon turvaan viimeisiksi hetkikseen. Ei edes kissakaupungin kissat tulleet sitä hätyyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti