torstai 29. heinäkuuta 2010

Bensaa odotellessa ti-ke

27.7. (kuvia myöhemmin)

Eli kuten arvata saattaa, bensaa ei ole edelleenkään saatavilla. Vietimme siis päivän altaalla ja rannalla, ja palautimme auton iltayhdeksältä vuokraamoon. Sen verran bensaa sentään oli jäljellä.

Kävelimme sitten puikkelehtien eri kauppojen välillä Plataniasta hotelliimme Agia Marinassa. Matkan varrella oli parikin pelimaata, joissa kävimme viettämässä lämpimän leppoisaa iltaa.

Kokeilimme myöhään lähettää pullopostia Valtterin kanssa, mutta edelleenkin pullo vaan palautui rantahiekalle.

----------------------------

28.7.

Kuuma päivä, katumittarit näyttivät +39 astetta. Aamulla oli sentään tuuli tyyntynyt niin paljon, että salkoon oli nostettu vihreä lippu. Iltapäivällä alkoi kuitenkin uudelleen tuulla, ja lippu vaihtui keltaiseen.

Merivesi oli kivan lämmintä, ja uimme siinä monta kertaa. Ville kävi snorklaamassakin, mutta loputtoman hiekkapohjan takia ei nähnyt yhtään kalaa. Tälle rannalle ei todellakaan kannata pakata snorkkeleita, nähtävää ei ole.

Altaassa vesi oli tuulen takia edelleenkin viileämpää kuin meressä, mutta ihanasti se virkisti kuumassa paahteessa!

Illalla menimme ajoissa, jo seitsemän maissa, syömään. Kiipesimme läheisen bensa-aseman nurkalta katua ylöspäin ravintolaan nimeltä Horatico. Tarkennukseksi, vieressä on myös ravintola Horatici. Ravintolat ovat joskus kuuluneet yhteen, mutta riitautuneet ja jakautuneet kahtia. Horatico on se kuuluisampi nykyään. Palvelu on ystävällistä, taustalla soi kreikkalainen musiikki, annokset ovat isoja, talo tarjoaa jälkiruuan (suklaakakkua jäätelöllä) sekä pakollisen rakipullon. Kerta kaikkiaan mainio ruokapaikka, vaikka vyöryimmekin ylensyöneinä alas rantakadulle. Kannattaa kokeilla!

Loppuilta meni lasten kanssa pelejä pelatessa (flipperi, biljardi), kun isukki oli sulattelemassa mahaansa hotellilla. Marcus kävi vielä kastautumassa meressä yhdentoista jälkeen, muttei uskaltanut - onneksi - pitemmälle. Vesi oli niin korkealla, että se oli huuhtonut eilen tekemämme hiekkalinnan mereen.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kreikan lakon uhreina

26.7. (kuvia myöhemmin)

Heräsimme ilmastoinnin hurinaan. Ulkona puhalsi jos mahdollista vielä kovempaa. Hellekin (yli +30) tuntui paljon siedettävämmältä. Meri kiehui jatkuvasti, ja omalla rannallamme oli vedetty salkoon punainen lippu. Kävimme kuitenkin muutamien muiden uimareiden kanssa kuohuissa pomppimassa kuin ongenkohot. Rannan kaartuessa muutaman sadan metrin päässä hieman sisämaahan päin oli paljon tyynempää, ja sen mukaisesti lippukin vihreä.

Meidän rannalle riensi koko päivän surffaajia, olihan keli mitä mainioin siihen tarkoitukseen. Toinen suosittu laji oli surffaaminen liitovarjon kanssa.

Illan suussa päätimme lähteä Haniaan syömään ja venetsialaista satamaa kiertelemään. Auto ei meinannut lähteä käyntiin tyhjän tankin takia. Lähdimme etsimään bensa-asemaa. Lähin asema oli suljettu puomin, joten ei auttanut muu kuin tsemppailla seuraavalle. Siellä tuohtunut asemanomistaja tuli kertomaan, että Kreikassa on jakeluautojen lakko, eikä lisää bensaa ole saatavilla nyt, kun varastot on myyty loppuun. Vain vanhoihin autoihin sopivaa lyijypitoista lököä oli vielä jäljellä. Olimme aika ihmeissämme, kun tankkimme oli aivan tyhjä, eikä ollut tarkkaa tietoa, miten pitkään lakko kestää. Ei ollut asemanomistajakaan tyytyväinen: business oli aivan seis. Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin kotiin ja lähteä jalkaisin lähiravintolaan syömään. Soitto autovuokrausfirmaan ei paljoa auttanut: lakko voi kuulema loppua keskiyöllä -tai sitten ei. Eri asia sitten on, milloin jakelut saadaan taas toimimaan.

Hotellimme vieressä on perheen ylläpitämä ravintola. Se näytti pärjäävän hyvin kisassa asiakkaista, moni paikka kun ammotti tyhjyyttään. Palvelu oli hyvää, samoin ruoka! Täysin mahoin ei sitten jaksanutkaan kovin pitkälle kävelylle lähteä, joten palasimme jo ennen yhtätoista hotellille. Tuuli oli hieman vaisumpi, muttemme silti edelleenkään saaneet pullopostia rantahiekkaa pidemmälle. Miten ne pakomatkat Alcatrazista ym. onnistuivat, kun ranta-aallokostakin on noin vaikea selviytyä?

27.7.

Lakko lienee loppunut yöllä, mutta montakohan päivää tässä menee, ennen kuin bensatoimitukset tulevat perille? Taidamme olla siinä vaiheessa jo Suomessa...

Knossos

25.7. (kuvia myöhemmin)

Olimme jo ennen yhdeksää matkalla Knossokseen. Matkaan meni yli kaksi tuntia isointa tietä pitkin. Perillä oli hillitön helle, mutta olihan se nähtävä Kreetan tärkein nähtävyys. Lapset pääsivät sisään ilmaiseksi, aikuiset maksoivat 6 €/hlö. Kiertelimme raunioita yli kaksi tuntia ja ostimmepa muutaman muiston paikasta. Nälän ja juniorin väsymyksen takia keskustassa käynti jäi väliin.

Paluumatka tuntui tervan juonnilta.

Perillä Agia Marinassa oli aivan mieletön tuuli, ja aallot olivat suurimmat tähänastisista. Pakkohan se oli käydä kokeilemassa ja kellumassa niiden harjalla. Sää oli aivan toisenlainen kuin viime viikolla. Jokohan olisi pärjännyt ilman ilmastointia?

Illalla yritimme lähettää Valtterin toisen pullopostin matkalle. Aallot palauttivat pullon kuitenkin joka kerran takaisin jalkojemme juureen, joten lähetystä oli siirrettävä toiseen kertaan.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Arkeologisia aarteita Haniassa

24.7.

Tämän päivän suunnitelmana oli käydä Limnoupolisin vesipuistossa, mutta viimein sinne päästyämme totesimme sen aivan ylihinnoitelluksi: koko perheen viiden tunnin keikka olisi maksanut yli 90 euroa. Sillä rahalla kustantaa jo kaksi kunnon ateriaa ravintolassa koko perheelle. Pohdiskelimme omaa kivaa uima-allasta ja omaa hiekkarantaa ja päätimme tehdä vesipuistovierailun joskus Serenaan tai Flamingoon. Ehkäpä moni muu oli päätynnyt samaan, sillä parkkipaikka ammotti tyhjyyttään, vain parikymmentä autoa oli parkissa.

Päätimme sitten mennä Haniaan ostoksille. Iltapäivän tunteina oli kauppahallikin avoinna.

Se olikin varsinainen runsaudensarvi: kalaa, lihaa, mausteita, suveniireja, saippuaa, rihkamaa ynnä muuta.


















Kalatiskillä oli melkoinen tarjonta, muun muassa jättimäisestä kalasta pelkkä pää:



















Asiakkaita viihdytti kalatiskin viereen majoittunut kissanpentu emoineen:























Mauste- ym. ostosten jälkeen pakenimme Hanian kuumuutta arkeologiseen museoon. Siellä oli aarteita ajalta ennen ja jälkeen Kristuksen. Tässä poseeraa Pan -jumala sorkkineen, tosin ilman päätä:























Muinoin oli tehty taitavia mosaiikkilattioita ylhäisten koteihin:


















Myöhemmällä ajalla tehdyt patsaat olivat tarkkoja jäljitelmiä ihmisistä:























Tauon ajaksi kelpasi istuimeksi antiikkinen pilarinpala:























Samainen taukopaikka taisi olla vihreällä hepokatillakin:


perjantai 23. heinäkuuta 2010

Elafonisilla kahlaamassa

23.7.

Puolen päivän aikoihin lähdimme ajamaan kohti Elafonisia eli kahluusaaria. Matkan varrella oli yli 1000 metriä korkeita vuoria, joiden välissä kulki todella jyrkkä rotko. Ja rotkon reunalla tuuli mukavasti.


















Vuorien seinämillä märehti pätkääkään jyrkistä seinämistä välittämättä vuohia. Löydätkö yhden tästä kuvasta:
























Hieman etäämmäs ajettaessa oli pakko pysähtyä jonkun luolan kohdalla, sen verran autoja siihen oli pysähtynyt. Kipusimme rappuja mutkitellen ylöspäin, kunnes saaavuimme hienon luolan kohdalle.



Luolan katosta tippui kalkkipitoista vettä, joka oli muovannut ison luolan täyteen erimuotoisia tippukiviä.









































































Luolan viileydestä jatkoimme pääkohteeseemme Elafonisiin eli kahluusaarille. Alue on luonnonsuojelualuetta, jolla vallitsee tarkat säännöt liikkumisesta ja tekemisistä. Aluetta kutsutaan myös Kreikan Malediiveiksi. Rantaa vartioi näin vakavan näköinen herra:
























Rannalla puhaltaa kunnon tuuli, välillä vieden uimareiden tavaroita mennessään, ja luo valheellisen tunnelman keskipäivälläkin, ettei ole lainkaan kuuma. Iho kannattaa rasvata kuitenkin kunnolla ja viettää aikaa varjossakin, sillä aurinko on yhtä petollinen tuulen tuomassa viileydessäkin.

Vesi tuntui paljon viileämmältä kuin kotirannallamme, mutta oli kirkasta kuin lähdevesi. Kahluusaarilla vesi on osittain niin matalalla, että pääsaarelta pääsee kahlaamaan toisille saarille helposti. Pohja on ihanan ohutta hiekkaa, joten uimakenkiä emme päässeet käyttämään nytkään. Tosin alueelta löytyy kyllä teräviä kivikkokohtiakin, joiden ympärillä voi snorklata.


















Tässä Marcus syöksähtelee läpi kirkkaan veden:




















Rannan hiekka on osittain punaista (luonnonilmiö nimeltään lafonisi). Hiekan kerääminen mukaansa oli ankarasti kielletty.

















Laitoimme Elafonisilta pullopostia. Kirjoitimme Valtterin nimissä pienen kirjeen, johon liitimme osoitteemme ja pyynnön vastata. Saas nähdä, tuleeko ikinä paluupostia! Tässä pojat vievät pulloa mahdollisimman kauas rannasta.
















Tässä komeita rantaleijonia poseeraamassa "Malediiveilla":



















Illalla olikin hetki taas kuunnella aaltojen kohinaa kotirannalla:



Maleme ja Falissarna

22.7.

Aamiainen terassilla (on kivan viileä, koska parveke on aamuisin varjon puolella) meren kohinaa kuunnellen, uintikamat kasaan ja suunta autolla kohti länsirannikkoa.

Eka pysähdys oli Malemessa, missä menimme katsomaan saksalaisten sotilaiden hautausmaata. II maailmansodan alussa toukokuussa 1941 Saksa teki laskuvarjohyökkäyksen Kreetan saarelle yrittäen vallata pohjoisrannikon suuret satamakaupungit. Britit torjuivat kaikki muut hyökkäykset paitsi hyökkäyksen Malemen lentokentälle, jonka valloitettuaan saksalaiset saivat nopeasti valloitettua koko Kreetan. Kuitenkin koko alkuhyökkäyksen aikana kuoli yli 3700 sotilasta. Sodan aikana kuolleita saksalaisia on haudattu kyseiselle hautausmaalle 4465 - suurin osa oli hieman Christopheria vanhempia eli parikymppisiä miehiä. Siinä meni koko Saksan armeijan laskuvarjojoukkojen eliitti eikä Saksa enää sen jälkeen tehnyt yhtään suurta maahanlaskuoperaatiota.

































































Kukkulalla pojat äkkäsivät suuren vihertävän liskon, jolla oli pituutta ainakin 20 senttiä. Se pääsi kuitenkin piiloon pusikkoon.

Alueella oli lukuisia oliivi- ja muita lehtipuita, joiden varjossa sai pysähtyä miettimään sodan järjettömyyttä. Hautakiviä oli melkeinpä silmän kantamattomiin.



















Oliivipuut olivat täynnä vihreitä oliiveja. Sato nähtävästi kypsyy syksyyn.


















Jatkoimme matkaa kohti Falassarna-rantaa. Maantiellä kulki monenlaista kuormaa: ihmisiä, vuohia, heinäpaaleja.


















Falassarna on aivan Kreetan pohjoisrannikon länsiosasssa. Alue on kuuluisia valkoisesta hiekastaan, tosin meidän mielestä se oli liioiteltua. Olimmehan nähneet ravintoloiden edessä aivan vitivalkeita kiviä, ja tämä hiekka oli kaukana siitä. Ranta oli tuulinen ja aallot reilunkokoisia. Pojilla riittikin hupia vyöryessään tyrskyjen mukana rannalle.



















Hiekka oli paljon rakeisempaa kuin hotellimme edustalla, mutta se toi eräänlaista vaihtelua.




















Pojat intoutuivat pelaamaan rannoilla suosittua pallopeliä, jossa leipälapioilla pelataan tennistä ilman verkkoa.















Lopulta Valtteri haudattiin hiekkaan: vain pää jäi näkyviin:


















Lopuksi kävimme nauttimassa rantabaarin antimia, jotka olivatkin kohtuuhintaisia muihin verrattuna: tilasimme 2 frappea jäätelöllä, jääkaakaon, suklaapirtelön ja kreikkalaisen kahvin, yhteensä 12 egee.


















Päivän viimeínen kohde oli Antiikin Falassarna. Se käsitti antiikin kreikkalaisen sataman jäännökset.


















keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Ajelulla Haniassa

20. heinäkuuta

Olihan kuuma päivä: katumittari näytti +40, mutta meidän mittarimme +34 rannalla. Kuuma oli joka tapauksessa, ja lilluimmekin meressä ja altaalla suurimman osaa päivästä. Rantatuoleissa nautin jääcapuccinoa. Iho meinasi kärähtää väkistenkin, vaikka rasvaa oli laitettu kunnon kerros.

Rantaa pitkin kuljeskeli monenlaista kauppamiestä: tarjolla oli vesimelonia, aurinkolaseja, munkkeja, leijoja, rannekelloja, hierontaa. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt myydä mitään väkisin, mikä tuntui mukavalta.
















Rannalla oli mukavasti tilaa, osittain varmaan siksi, että sitä riitti kilometrikaupalla. Tosin välillä sai olla varuillaan, ettei tolkuttoman suositun mailapelin hakkaajista kimmonnut pesäpalloa ohikulkijoiden päähän. Se näytti niin suositulta ja hauskalta, että päätimme pian ostaa omaksi ajanvietteeksi samanlaisen!

Illalla kävimme lasten huilatessa ilmastoidussa huoneessa kävelyllä Agia Marinan mäellä. Meren rantahan on pyhitetty kesäisin turisteille, ja paikalliset asuvat kukkulalla.


















Seurakuntasali odotti hiljaisena vierailijoita.

















Kirkkoon emme päässeet sisälle remontin takia. Niinpä ajauduimme paikalliseen kuppilaan oluselle.






















Eka kunnon kosketus paikallisiin: ei yhteistä kieltä! Viittomalla selvisi, että juomat tarjoillaan pöytään, joten siirryimme katuterassille istumaan. Paikalliset ukot pelasivat backgammonia semmoisella vimmalla, että meikäläinen olisi tippunut ensisekunneilla kyydistä.

Talojen sisäpihat olivat tehty viiniköynnöksistä. Ne loivat kivasti varjoa paahtavalla helteellä:
























Haimme pojat hotellista ja lähdimme syömään läheiseen Lottos-ravintolaan, jonka sisäänheittäjä olikin Salosta kotoisin oleva vaaleaverikkö! Poikaystävänsä luona kesän viettävä neitonen kertoi kesän olevan hieman vaisu ja mietti, johtuuko se Kreikan boikotista. Itse olimme eri mieltä, olihan tutkimukset jo kertoneet laman takia suomalaisten matkaavan tänä vuonna enimmäkseen kotimaassa. Talvella Agia Marina onkin kuulema täysin kuollut paikka.

Annokset olivat joka tapauksessa runsaat, ja lisäksi tuli jälkkärit kaikille sekä drinkit lapsille ja aikuisille rakia.























21.7.

Aamulla autoliike soitti jo yhdeksältä ja kysyi, haluammeko vuokra-auton heti vai kymmeneltä. Kymmeneltä haimme sen - Citroen C3, 214 euroa per viikko - ja lähdimme saman tien Lidliin hakemaan juomia ja ruokia. Siellähän olikin samat tavarat paljon halvempia kuin pikkukaupoissa. Tosin suurimmassa osassa tavaroista tekstit olivat kreikaksi, joten arvailuksi välillä meni. Ostimme evästä muutamaksi päiväksi eteenpäin, ja haettuamme pojat lähdimme päiväksi Haniaan.

Auto laitettiin parkkiin lähelle vanhaa kaupunkia (0,80 snt/tunti) ja lähdimme neljän tunnin seikkailulle. Kaupungista löytyi mm. kirkko, jonka toinen puoli oli ortodoksinen kirkko ja toinen minareetti.























Sokkeloisia katuja risteiltyämme löysimme muutaman suveniirin: nahkalaukkua, nahkasandaalia, t-paitaa. Puutelistalla oli paljon muutakin, mutta ne jäivät seuraavaan kertaan.

Eräs ravintola oli laittanut pari mustekalaa orrelle kuivumaan. Kukahan onnellinen turisti ne saa ateriaksi?



















Söimme Lonely Planetin Top10-listalla ykkösenä olevassa ravintolassa Eliassa. Paikka oli ollut ennen saippuavalmistamo, jonka juutalaiset olivat rakentaneet. Nyt se oli vaaleapurppuraseinäinen viihtyisä ravintola. Annokset olivat suuria, eivätkä hinnalla pilattuja. Maineensa veroinen!


















Paluumatkalla pysähdyimme isoon markettiin. Sisään mennessä tuli pieni koira vastaan avautuvista ovista, ja vähän ajan päästä sama karvaturri kipitti takaisin sisälle. Ei tainnut reppana kestää kovaa hellettä, vaan tuli nauttimaan kaupan ilmastoinnista, kunhan käväisi pissalla välillä!


Hikisen päivän kruunasi pulahdus altaaseen ja mereen. Kalinihta! (=hyvää yötä)

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Helteinen Hellas

17. heinäkuuta

Viimein koitti odotettu lomamatkamme Kreetalle, tarkemmin Kreetalle Agia Marinaan! Lento oli Airfinlandin lomalentoja, ja tilaa koneessa oli sen mukaisesti eli istuimme tosi napakassa rivistössä. Lentomatka 3,5 tuntia meni kuitenkin tosi nopeasti, varsinkin kun pojat saivat pelata pelejään.

























Hotelliin pääsimme vasta illan jo pimennyttyä. Kuumuus oli yhä kova ja ikkunat pihalle asti auki. Huoneistoomme saapuikin meitä ilahduttamaan jättimäinen lentävä torakka, kokoa useampi sentti! Lopulta saimme sen kiinni ja nuijittua hengiltä. Huomautimme asiasta respaan, jossa pahoiteltiin asiaa ja sanottiin asian johtuvan kuumuudesta. Huoneet tultiin myrkyttämään heti seuraavana päivänä. Vanhoina Moskovan-kävijöinä emme tosin asiasta pahemmin hermostuneet, olimmehan eläneet niiden keskellä jo aiemminkin.



















Koneen annos ei pitkään nälkää pidellyt, joten lähdimme hotelloiduttuamme lähikadulle syömään. Aivan vierestä löytyi kreikkalainen pikaruokapaikka, jossa tilasimme mm. pita gyroa ja aitoa kreikkalaista salaattia, ei malmin turkkilaisten tekemää:











































Yö menikin hikoillessa, kun ilmastointi ei kuulunutkaan hintaan. Aamulla kiukkuinen Valtteri herätti ennen yhdeksää ja valitti kuumuutta. Oloa menimme parantamaan uima-altaalle, joka oli
ikkunamme alla:


















Johan olo koheni! Vesi oli ihanan lämmintä, niin ettei siitä meinannut raskia nousta lainkaan.

Koska oli 18. heinäkuuta, oli Marcuksen syntymäpäivä. Pojat vetelivät sikeitä omassa kaksiossaan, joten hankimme kakkupalan ja donitseja päivän sankarille. Pistelimme 15 kynttilää kakkupalaan, sytytimme ne ja herätimme tokkuraisen Marcuksen laulamalla:



















Päivällä luulimme torakan heränneen henkeen, sillä se oli kadonnut lattialta! Etsiessämme sitä huomasimme pikkumuurahaisten raahanneen sen seinän rakoon pesäänsä niin, että vain siivet enää pilkottivat:























Päivän uinnit pyyhkivät torakat mielestä. Sijaintimme oli todella unelma: asuntomme kuvassa näkyvässä toisessa kerroksessa, parveke suoraan merelle päin, uima-allas ikkunan alla, josta pystyi hyvin valvoman lapsia, ja ovelta reilut viisi askelta itse altaalle! Meren kohina kuului yötä päivää.























Ekan lomapäivän iltana lähdimme pääkatua pitkin kävelylle. Ilma kaikui kaskaiden eli puusirkkojen siritystä. Niitä on melkein mahdotonta erottaa puustosta, mutta tämä yksilö soitteli sen verran kovaa, että löysimme sen:























Löysimme myös hyvän ruokapaikan, jossa oli tarjolla paikallisiakin herkkuja:
























Moussakaa, nam! Maksoi tässä ravintolassa 5,70 euroa.

Johan oli hyvä mennä nukkumaan täydellä mahalla.












Maanantaina heräsimmekin aivan toisella jalalla, sillä otimme poikien kaksioon ilmastoinnin ja nukuimme kaikki sen autuaassa viileydessä.

Huoneistomme on tosi kivan kokoinen, varsinkin kun otimme kaksi kaksiota viidelle. Olohuone antaa lisää tilaa:


















Makuuuhuoneen patjat eivät taatusti päästä selkää painumaan luokille, sen verran jämäkät patjat olivat:


















Maanantai-iltana seurasimme parvekkeeltamme, kun viereisessä terassiravintolassa juhlittiin pikkutytön synttäreitä. Johan oli vieraita: lapsia parikymmentä, aikuisia kymmenittäin:















Ja parvekkeelta voi ihailla iltaisin mahtavia auringonlaskuja: