maanantai 29. kesäkuuta 2009

Huh hellettä!

Viikonloppuna saatiin nauttia oikeasta hellesäästä: mittari kipusi sunnuntaina +28 asteen paikkeille. Lahnajärven vesikin oli viimein lämmennyt niin, että siinä tarkeni jo uida. Pinnassa oli +22 astetta, pohjassa hieman kylmempää.




Kauniin kesäpäivän sai kulumaan mukavasti rantavedessä, joka aivan kuhisi kalanpoikia. Kirkkaassa vedessä oli helppo tunnistaa särjet ja ahvenet.




Valtteri keksikin pyydystää kaloja pikkuhaavillaan. Sen pohjalle kun laittoi leivän murusia, niin eikös vaan särjet jo uineet satimeen! Tuli sieltä yksi kiiskikin, mutta kaikki kalat päästettiin takaisin vapauteen.







Vanha tuttu sorsapoikue tuli meitä tervehtimään. Poikaset eivät ihmisiä pahemmin pelänneet, joten Marcus yritti opettaa niille temppuja (kuvassa yksi poikanen Marcuksen selässä). Tuli ihan mieleen Vaahteramäen Eemelin possuressu, jolle Eemeli kaikkien kyläläisten ihmetykseksi opetti monenlaisia temppuja kuin koiralle konsanaan.







Illalla ei sitten enää ollutkaan niin auvoista, kun auringon laskiessa ennen yhtätoista mäkäräiset syöksyivät kimppuumme purren naamat ja kädet punaisille näppylöille. Ei siinä auttanut muu kuin paeta etuteltan turvaan! Oman osansa antoivat päivällä myös paarmat, jotka jahtasivat uimareita kuumassa auringossa.






Tässä vielä Marcuksen sorsakaverit livenä:

Lahnajärven Shell


Vanhan Turun-tien suosituimpia levähdyspaikkoja kautta vuosikymmenten on ollut Lahnajärven Shell, joka päätti panna rukkaset naulaan 31.10.2008, eli pari viikkoa ennen kuin uusi Turun moottoritie avattiin 15.11.2008. Niin siinä jyrättiin tehokkuuden ja nopeuden alle pienempi, mutta ehdottomasti persoonallisempi ja sielukkaampi levähdyspaikka. Ja millaisella paikalla se oli: aivan Lahnajärven rannalla, jonka kaunista näkymää passasi munkkikahveilla terassilla ihastella!


Shell muodostui meillekin eräänlaiseksi kiinnekohdaksi kesäviikonloppuisin, kun vietimme viikonloppuja vaunullamme muutaman kilometrin päässä - samaisen Lahnajärven rannalla. Muistoja vain ovat nyt ne soutureissut Shellille, kun piti päästä vielä lotto tekemään - tai hakemaan helpotusta poikien karkkihampaan kolotukseen.

Sieltä sai myös todella edullisia lastenannoksia, jopa neljää eri sorttia. Ja jälkiruuaksi jätskipuikon. Sekä pelata ilmaiseksi reaktiopeliä.

Shellillä pysähtyi meidänkin isäntä jo lapsuudessaan eli 60-luvulla matkustaessaan perheensä kanssa Helsingistä Turkuun. Haikealta siis tuntuu ajaa nyt ohi suljettujen ovien. Emme ole olleet ainoita: usein siinä on pysähtyneenä joku muukin auto, eli Shell elää varmasti vielä monien muistoissa.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Sporeilua



Spore vie mukanaan. Niin kiehtovaksi on tehty tuo PC-peli, jossa saa luoda oman maailmansa otuksineen, joista puolestaan voi luoda juuri niin hurjia kuin haluaa. Ja meidän 8-vuotiaallahan melikuvistusta riittää.


Hyvä puoli Sporessa on se, että se on suomenkielinen. Peli on siis tarkoitettu melko nuorillekin. Yläikärajaahan peleille ei voidakaan laittaa, koska makumieltymykset vaihtelevat niin paljon. Eikä kaikki iäkkäämmät kehtaa tunnustaakaan pelaavansa lasten pelejä.

Oman maailman luominen alusta pitäen on aika kiehtovaa. Jopa niin kiehtovaa, että pari tuntia tuntuu melko lyhyeltä peliajalta. Vastahan siinä on saanut otukset liikkeelle!

Näin kesälomien aikaan päivää voikin venyttää tarvittaessa vaikka pelin merkeissä. Elokuussa palataan ruotuun ja opetellaan taas menemään ajoissa nukkumaan!

maanantai 22. kesäkuuta 2009

50 mittarissa


Tänään 22. kesäkuuta 2009 vietettiin isännän 50-vuotisjuhlia. Pöytää koristi iso mansikkakakku tuoreista ruotsalaisista mansikoista, kirsikat ja muut herkut.



Marcus teki hienot sommitelmat kesän kukista ja Valtteri taitteli servietit.






Vieraaksi saapuivat juhlakalun vanhemmat, Heljä ja Jarmo, joiden kanssa kilisteltiin laseja pyöreiden vuosien kunniaksi.

Vaikka 50 vuotta tuntuu aika pitkälle ajalle, ni
in hyvin Heljä muisti hetket synnytyslaitoksella Villen synnyttyä. Ja silloinkin oli ollut kaunis kesäpäivä, sireenit kukassa.



Entisaikaan 50 vuotta oli paljon vaikeampi saavuttaa, kun kaikenlaiset taudit ja huonompi ravinto näännyttivät esi-isämme nykyaikaan mitattuna nuorina miehinä. Tänä päivänä ei ole enää harvinaista elää jopa sata vuotiaaksi. Maailman vanhimmat ihmiset ovat nykyään noin 113 vuotiaita; maailman vanhin mies kuoli juuri viime viikolla sen ikäisenä (HS 19.6.2009).

Mahtaako siinä enää muistaa nuoruusvuosiaan? Tai montako kaveria mahtaa enää olla elossa? Vanhaksi elämisen huonoja puolia onkin se, että rivit ympärillä alkavat kovasti harventua. Eikä taida ihmiskeho vielä nykyäänkään plastiikka- ynnä muista kirurgioista huolimatta kestää vuosien kulumaa - pakostakin luut haurastuvat ja lihakset heikentyvät järkiparasta puhumattakaan.


Näitä vuosijuhlia on mukava viettää perhepiirissä. Ja isossa perheessähän niitä onkin pitkin vuotta. Syyskuussa homma otetaankin uusiksi, kun viisi viisikymppistä lapsuudenystävää kokoontuu juhlistamaan yhdessä puolta vuosisataansa, eli kokoonnumme yhdessä oikein isolla porukalla pitopöytään.


Jos 50 vuotta on tämän päivän keski-ikä, niin toinen mokoma pitäisi vielä miehen jaksaa. Ehkäpä vuosipäivän kunniaksi voisikin tehdä lupauksen parantaa ruokatottumuksiaan ja aloittaa säännöllinen liikunta, jotta seuraavat pyöreät vuodet olisi helppo saavuttaa? Mainio lahjaidea olisikin koira, joka luonnostaan veisi miehen metsään - säällä kuin säällä :)

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Mittumaarina

Tänä vuonna juhannusta vietettiin koleissa säissä. Aattona tuli sadekuuroja iltapäivään saakka, sitten jatkui pilvisenä, eikä lämpötilakaan noussut kuin noin 12 asteeseen. Aurinko tuli esiin vain hetkeksi juhannuspäivän iltana.




Vietimme keskikesän juhlaa Lahnajärvellä. Juhannusmieltä toi kymmenen maissa sytytetty kokko, joka paloi iloisesti kovassa tuulessa.












Kehnosta säästä huolimatta yöt olivat valoisia kuten keskikesään kuuluukin. Valtteri leikki vielä yhdeltätoista yöllä rannalla kuin päivällä konsanaan!








Juhannuspäivänä meitä kävi ilahduttamassa sorsaperhe, jonka poikaset tulivat nokkimaan ruokaa suoraan kädeltä. Ne olivatkin kasvaneet kovasti viime näkemästä.








Keskiyö on lumoavaa aikaa. Aivan kuin taiottuna tuulikin tyyntyi.



























Kokkoa oli mukava seurata: välillä tuli hiljeni, sai sitten lisää voimia ja rehahti täyteen liekkiin.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Jäätelökesä


Tänä kesänä saimme takuulla toteutettua yhden poikien unelmista: saimme olohuoneeseemme täyden jäätelöaltaan, josta voi napata herkullisen jäätelön melkeinpä milloin vain! Kuulostaa varmaan uskomattomalta, mutta tämän mahdollisti GB Glace järjestäessään kesän herkullisimman kilpailun verkkosivuillaan. Pareja mahdollisimman nopeasti yhdistelemällä viikon nopein voitti jätskialtaan kotiinsa. Parin viikon tuskaisen yrittämisen jälkeen nappasi ja sain viikon nopeimman ajan.

Siitä alkoi poikien odotus, jota helpotti hieman se, että saimme valita 10 erää erilaisia jätskejä firman luettelosta. Eikä mitään tavallisia puikkoja, vaan magnumeita, daim-tuutteja jne!


Ensin toimitettiin pakastin kylmenemään. Se on isompi kuin Pihlajiston K-kaupan GB-allas!

Tänään tuotiin jäätelöt. Kuljettaja arveli pojalleni, että ehkäpä näillä sitten juhannuksen pärjää. Aloin jo epäillä sitä, kun altaan liukukannet niin ahkeraan avautuivat, kun pojat aloittivat herkkujen maistelemisen, mutta ehkäpä tahti hieman hidastuu kesän edetessä.


GB-jäätelöt ovat aivan omaa luokkaansa: ne ovat jätskien glamouria. Valion jäätelö on hyvää, perinteistä jäätelöä, mutta jos haluaa oikein hemmotella itseään ja syödä jotain erityisen herkullista, niin GB on varma valinta!

Kesäpäivä Tallinnassa


Keväällä, kun Viro esittäytyi Senaatintorilla, kokeilin siellä puhallusputkikisaa. Nuoli lensi ensiyrittämällä maaliin ja sain palkinnoksi risteilyn Baltic Princessalla Tallinnaan. Sitä kutsutaan myös aikuisten huvipuistoksi, mutta hyvin sinne meidänkin lapsikatras sulautui. Laiva oli kaiken kaikkiaan siisti ja toimiva, ja erityiskiitoksen meiltä sai buffet-pöytä, jossa istuimme pari tuntia heti laivan irrottua Helsingin satamasta. Eestin opettajani Klarika Sander oli aivan oikeassa sanoessaan joskus tunnilla, että virolaiset osaavat herkuttelun taidon: jälkiruokapöytä aivan notkui herkkuja, eivätkä ne olleet mitään kasvisrasvahöpötyksiä.

Mikään ruoka ei kuitenkaan vie nälkää useammaksi päiväksi, joten aamusella suuntasimme lämpimässä paisteessa Tallinnan vanhankaupungin Mäkkäriin. Kahvi maistui hyvälle terassilla ja siinä oli mukava katsella paikallisten töihin kiirehtimistä.












Aamiaisen jälkeen osuimme uuteen kohteeseen vanhassakaupungissa: kidutusmuseoon! Pojat innostuivat välittömästi, joten ei kun sisään!




Museo oli melko pieni, mutta täynnä kidutusvälineitä vanhoilta ajoilta. Yhtäkkiä ei huvittanutkaan vitsailla eri vempeleistä, kun luki (myös suomeksi) kuvauksen siitä, miten niitä oli käytetty. Eipä oltu entisaikaankaan ihan mielikuvituksettomia, niin hirveitä aseita oli käytetty, jotta noidilta saatiin puristettua tunnustus tai rikollinen tunnustamaan tekemättömätkin rikkeet.






Matkalla satamaan olikin sitten hieman modernimpaa katsomista: sähköauto latauksessa!



Pieni luontohetkikin osui silmään: lokkiemo, joka kakoi mahastaan poikasilleen ruokaa, mahassa pehmennyttä kalaa.


maanantai 8. kesäkuuta 2009

Kuhanpyyntiä ja akkujen lataamista



















Vietimme viikonloppuna varsinaisen akkujen lataamissession. Lahnajärvellä, missä pidämme kesät asuntovaunuamme, oli kesä parhaimmillaan - 12 asteen lämpötilasta huolimatta!
Talviturkkikin tuli heitettyä 14 asteisessa järvivedessä, tosin siihen tarvittiin saunan lämpöä.

Kävimme myös kokeilemassa, mahtaisiko Ahti suoda antimiaan. Sunnuntai alkoi jo kallistua iltaan, mutta aina sitä puolen tunnin kalareissun voi heittää. Ei kun airoihin. Kymmenen minuutin sisällä tärppäsi - kahden kilon kuha!



Mielenrauhaa voi hankkia monella tapaa: mietiskelemällä, matkustelemalla, lukemalla, nukkumalla, patikoimalla. Tai vaikkapa hiljentymällä nauttimaan kesäisestä järvimaisemasta käen kukkuesssa taustalla.


tiistai 2. kesäkuuta 2009

Painajainen elävästä elämästä

Näin viime yönä kamalaa unta:

tuntematon autoilija, nähtävästi päissään, ajoi minua vastaan. Tielle oli jätetty poikittain iso golfkärry, sellainen vedettävä pussukka, jossa golffaajat vetävät mailojaan. Kärry tukki ajotien, jolloin tuo autoilija hyppäsi raivoissaan ulos autosta, alkoi riehua ja valitsi satunnaisen vastaantulijan uhrikseen alkaen hakata häntä. Kun tuo pörrötukkainen uhri jo oli polvillaan maassa, otti riehuja sytytysnestettä jaa alkoi ruiskia sitä uhrin päälle ja lopulta sytytti hänet tuleen.


Herättyäni painajainen palasi mieleen. Mietin, ettei uni vaan ennustaisi jotain pahaa. En yleensä näe tuon tyyppisiä unia lainkaan.

Ennen puolta päivää sain viestin, että veljeni Pena oli kuollut.