skip to main |
skip to sidebar
Päivä 17
Päätimme pitää löysän päivän. Puolen päivän aikaan raahasimme rantakamat (snorkkelit, räpylät, pyyhkeet, makuualustat, auringonvarjo, pallot, juomat, leipä) lähimmälle uimarannalle.
Rantaan päästyämme oli jo sen verran kuuma, että pakkohan se oli sukeltaa todella kirkasvetiseen mereen. Vesi oli taas mukavan lämpimän tuntuista ja viivyimmekin siinä pitkän aikaa palloa pelaten.
Bellevuen rantaan valui pitkin päivää lisää väkeä ja neljän maissa siellä alkoi taas vesipallomatsi.
Totesimmekin, että lähin rantamme on meille erittäin sopiva: se on tarpeeksi lähellä, siellä on aina tilaa, siinä on sopiva pohja sekä uimareille että snorklaajille, siellä on ilmainen suihku ja rannassa lisäksi ravintola, jonne voi piipahtaa kahville tai fresh lemonille.
Illalla vuokraemäntämme tarjosi meille grilliaterian. Vatsat pyöreinä lähdimme vielä vanhaan kaupunkiin jätskille. Ilma oli mukavan lämmin.
Jäätelöt maistuivat taas herkulliselta, vaikkakin niistä tuli armoton jano. Valtteri sammutti janoaan kaupungin lähteellä.
Vanhassa kaupungissa on iltaisin kansainvälinen meininki. Kansaa vaeltaa Stradan leveydeltä ees taas. Välillä voi pysähtyä nauttimaan kulttuurielämuksistä.
Päivä 13
Ajoimme aamupäivällä Peljesacin niemelle. Siellä viljellään viiniköynnöstä ja alueen viinit ovat maan kuuluja. Matkalla näimme todella paljon osteripyydyksiä meressä.
Pysähdyimme ensin Mali Stoniin, minkä piti olla kuuluisa ostereistaan, mutta meistä se muistutti lähinnä aavekaupunkia. Kävimme kävelyllä sen kaduilla ja tuntui kuin kaikki olisivat hylänneet kylän. Jäljelle oli jäänyt vain kivitalot ja -kadut ja nekin aika huonoon kuntoon.
Rannassa sentäs oli toiminnassa kolme ravintolaa, tosin melkein tyhjinä, joten päätimme jatkaa matkaa Stoniin.
Mali Ston ja Ston sijaitsevat matalissa vesissä ja ovat kuuluisia ostereistaan, Ston sen lisäksi vielä suola-altaistaan.
Kyliä yhdistävät toisiinsa kukkuloiden yli kiipeilevät 5,5 kilometriä pitkät muurit, joille helteen takia emme jaksaneet lähteä kiipeämään. Muurit rakennettiin vuonna 1333 suojaamaan suola-altaita sekä kaupungin strategista asemaa.
Ston oli paikoista eloisampi ja tarjosi muutakin kuin kivitaloja ja pari hinnakasta ravintolaa.
Kävimme ensin katsastamassa autolla suola-altaat. 
Söimme yhdessä kylän monista ravintoloista. Palvelu oli todella hidasta vähäisen henkilökunnan takia, mutta saimme odotellessa talon tarjoamaa tonnikalatahnaa osterinkuorista leivän kera sekä jotain viinaa ja likööriä. Tulihan ne lopulta ne annoksetkin, ja ruoka oli hyvää! Ruokaillessa ampiainen hiipi pöydän alle ja pisti Christopheria varpaaseen! 
Valtteri osti vielä lopuksi purkanmakuista jäätelöä.
Stonin juottoallas.
Koska aikaa oli vierähtänyt ravintolassa varmaan pari tuntia, lähdimme uimaan läheiselle Prapratnon uimarannalle, jonka vieressä oli autocamp. Ranta oli matala ja hiekkapohjainen ja vesi lämmintä. Rannalla oli käytössä suihkukin, joten saimme suolavedet huuhdottua iholta.
Illalla kävimme Villen kanssa kahdestaan vanhassa kaupungissa. Siellä oli hirvittävästi ihmisiä, olihan lauantai. Joka puolella soi musiikki ja rento meininki soljui eteenpäin lämpimässä Dubrovnikin yössä. Kaiken kruunasi kymmeneltä alkanut ilotulitus, joka näkyi pojillekin asunnollemme saakka.
Aamukahvia parvekkeella nauttiessani naapurin kissa tuli tervehtimään. Herätimme heti Marcuksen ja Valtterin lemmikkiä rapsuttelemaan.
Menimme katsomaan fransiskaaniluostaria. Ylleisölle avoimet tilat olivat aika rajoitetut.
Kävimme myös Euroopan 3. vanhimmassa yhä toimivassa apteekissa etsimässä apua Valtterin kurkun kutinaan.
Vanhasta kaupungista Pyhän Rochin kirkon seinästä löytyi latinankielinen kaiverrus vuodelta 1597, jossa toivotetaan pallonpelaajille rauhaa ja kaikkea hyvää ja uhataan tappaa heidät, jos he vielä metelöivät!
Iltapäivällä lähdimme vielä käymään Bellevue-uimarannalla.
