perjantai 23. heinäkuuta 2010

Elafonisilla kahlaamassa

23.7.

Puolen päivän aikoihin lähdimme ajamaan kohti Elafonisia eli kahluusaaria. Matkan varrella oli yli 1000 metriä korkeita vuoria, joiden välissä kulki todella jyrkkä rotko. Ja rotkon reunalla tuuli mukavasti.


















Vuorien seinämillä märehti pätkääkään jyrkistä seinämistä välittämättä vuohia. Löydätkö yhden tästä kuvasta:
























Hieman etäämmäs ajettaessa oli pakko pysähtyä jonkun luolan kohdalla, sen verran autoja siihen oli pysähtynyt. Kipusimme rappuja mutkitellen ylöspäin, kunnes saaavuimme hienon luolan kohdalle.



Luolan katosta tippui kalkkipitoista vettä, joka oli muovannut ison luolan täyteen erimuotoisia tippukiviä.









































































Luolan viileydestä jatkoimme pääkohteeseemme Elafonisiin eli kahluusaarille. Alue on luonnonsuojelualuetta, jolla vallitsee tarkat säännöt liikkumisesta ja tekemisistä. Aluetta kutsutaan myös Kreikan Malediiveiksi. Rantaa vartioi näin vakavan näköinen herra:
























Rannalla puhaltaa kunnon tuuli, välillä vieden uimareiden tavaroita mennessään, ja luo valheellisen tunnelman keskipäivälläkin, ettei ole lainkaan kuuma. Iho kannattaa rasvata kuitenkin kunnolla ja viettää aikaa varjossakin, sillä aurinko on yhtä petollinen tuulen tuomassa viileydessäkin.

Vesi tuntui paljon viileämmältä kuin kotirannallamme, mutta oli kirkasta kuin lähdevesi. Kahluusaarilla vesi on osittain niin matalalla, että pääsaarelta pääsee kahlaamaan toisille saarille helposti. Pohja on ihanan ohutta hiekkaa, joten uimakenkiä emme päässeet käyttämään nytkään. Tosin alueelta löytyy kyllä teräviä kivikkokohtiakin, joiden ympärillä voi snorklata.


















Tässä Marcus syöksähtelee läpi kirkkaan veden:




















Rannan hiekka on osittain punaista (luonnonilmiö nimeltään lafonisi). Hiekan kerääminen mukaansa oli ankarasti kielletty.

















Laitoimme Elafonisilta pullopostia. Kirjoitimme Valtterin nimissä pienen kirjeen, johon liitimme osoitteemme ja pyynnön vastata. Saas nähdä, tuleeko ikinä paluupostia! Tässä pojat vievät pulloa mahdollisimman kauas rannasta.
















Tässä komeita rantaleijonia poseeraamassa "Malediiveilla":



















Illalla olikin hetki taas kuunnella aaltojen kohinaa kotirannalla:



Ei kommentteja: