Olihan kuuma päivä: katumittari näytti +40, mutta meidän mittarimme +34 rannalla. Kuuma oli joka tapauksessa, ja lilluimmekin meressä ja altaalla suurimman osaa päivästä. Rantatuoleissa nautin jääcapuccinoa. Iho meinasi kärähtää väkistenkin, vaikka rasvaa oli laitettu kunnon kerros.
Rantaa pitkin kuljeskeli monenlaista kauppamiestä: tarjolla oli vesimelonia, aurinkolaseja, munkkeja, leijoja, rannekelloja, hierontaa. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt myydä mitään väkisin, mikä tuntui mukavalta.
Rannalla oli mukavasti tilaa, osittain varmaan siksi, että sitä riitti kilometrikaupalla. Tosin välillä sai olla varuillaan, ettei tolkuttoman suositun mailapelin hakkaajista kimmonnut pesäpalloa ohikulkijoiden päähän. Se näytti niin suositulta ja hauskalta, että päätimme pian ostaa omaksi ajanvietteeksi samanlaisen!
Illalla kävimme lasten huilatessa ilmastoidussa huoneessa kävelyllä Agia Marinan mäellä. Meren rantahan on pyhitetty kesäisin turisteille, ja paikalliset asuvat kukkulalla.
Seurakuntasali odotti hiljaisena vierailijoita.
Kirkkoon emme päässeet sisälle remontin takia. Niinpä ajauduimme paikalliseen kuppilaan oluselle.
Eka kunnon kosketus paikallisiin: ei yhteistä kieltä! Viittomalla selvisi, että juomat tarjoillaan pöytään, joten siirryimme katuterassille istumaan. Paikalliset ukot pelasivat backgammonia semmoisella vimmalla, että meikäläinen olisi tippunut ensisekunneilla kyydistä.
Talojen sisäpihat olivat tehty viiniköynnöksistä. Ne loivat kivasti varjoa paahtavalla helteellä:
Haimme pojat hotellista ja lähdimme syömään läheiseen Lottos-ravintolaan, jonka sisäänheittäjä olikin Salosta kotoisin oleva vaaleaverikkö! Poikaystävänsä luona kesän viettävä neitonen kertoi kesän olevan hieman vaisu ja mietti, johtuuko se Kreikan boikotista. Itse olimme eri mieltä, olihan tutkimukset jo kertoneet laman takia suomalaisten matkaavan tänä vuonna enimmäkseen kotimaassa. Talvella Agia Marina onkin kuulema täysin kuollut paikka.
Annokset olivat joka tapauksessa runsaat, ja lisäksi tuli jälkkärit kaikille sekä drinkit lapsille ja aikuisille rakia.
21.7.
Aamulla autoliike soitti jo yhdeksältä ja kysyi, haluammeko vuokra-auton heti vai kymmeneltä. Kymmeneltä haimme sen - Citroen C3, 214 euroa per viikko - ja lähdimme saman tien Lidliin hakemaan juomia ja ruokia. Siellähän olikin samat tavarat paljon halvempia kuin pikkukaupoissa. Tosin suurimmassa osassa tavaroista tekstit olivat kreikaksi, joten arvailuksi välillä meni. Ostimme evästä muutamaksi päiväksi eteenpäin, ja haettuamme pojat lähdimme päiväksi Haniaan.
Auto laitettiin parkkiin lähelle vanhaa kaupunkia (0,80 snt/tunti) ja lähdimme neljän tunnin seikkailulle. Kaupungista löytyi mm. kirkko, jonka toinen puoli oli ortodoksinen kirkko ja toinen minareetti.
Sokkeloisia katuja risteiltyämme löysimme muutaman suveniirin: nahkalaukkua, nahkasandaalia, t-paitaa. Puutelistalla oli paljon muutakin, mutta ne jäivät seuraavaan kertaan.
Eräs ravintola oli laittanut pari mustekalaa orrelle kuivumaan. Kukahan onnellinen turisti ne saa ateriaksi?
Söimme Lonely Planetin Top10-listalla ykkösenä olevassa ravintolassa Eliassa. Paikka oli ollut ennen saippuavalmistamo, jonka juutalaiset olivat rakentaneet. Nyt se oli vaaleapurppuraseinäinen viihtyisä ravintola. Annokset olivat suuria, eivätkä hinnalla pilattuja. Maineensa veroinen!
Paluumatkalla pysähdyimme isoon markettiin. Sisään mennessä tuli pieni koira vastaan avautuvista ovista, ja vähän ajan päästä sama karvaturri kipitti takaisin sisälle. Ei tainnut reppana kestää kovaa hellettä, vaan tuli nauttimaan kaupan ilmastoinnista, kunhan käväisi pissalla välillä!
Hikisen päivän kruunasi pulahdus altaaseen ja mereen. Kalinihta! (=hyvää yötä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti