50 mittarissa

Tänään 22. kesäkuuta 2009 vietettiin isännän 50-vuotisjuhlia. Pöytää koristi iso mansikkakakku tuoreista ruotsalaisista mansikoista, kirsikat ja muut herkut.



Marcus teki hienot sommitelmat kesän kukista ja Valtteri taitteli servietit.






Vieraaksi saapuivat juhlakalun vanhemmat, Heljä ja Jarmo, joiden kanssa kilisteltiin laseja pyöreiden vuosien kunniaksi.

Vaikka 50 vuotta tuntuu aika pitkälle ajalle, niin hyvin Heljä muisti hetket synnytyslaitoksella Villen synnyttyä. Ja silloinkin oli ollut kaunis kesäpäivä, sireenit kukassa.



Entisaikaan 50 vuotta oli paljon vaikeampi saavuttaa, kun kaikenlaiset taudit ja huonompi ravinto näännyttivät esi-isämme nykyaikaan mitattuna nuorina miehinä. Tänä päivänä ei ole enää harvinaista elää jopa sata vuotiaaksi. Maailman vanhimmat ihmiset ovat nykyään noin 113 vuotiaita; maailman vanhin mies kuoli juuri viime viikolla sen ikäisenä (HS 19.6.2009).

Mahtaako siinä enää muistaa nuoruusvuosiaan? Tai montako kaveria mahtaa enää olla elossa? Vanhaksi elämisen huonoja puolia onkin se, että rivit ympärillä alkavat kovasti harventua. Eikä taida ihmiskeho vielä nykyäänkään plastiikka- ynnä muista kirurgioista huolimatta kestää vuosien kulumaa - pakostakin luut haurastuvat ja lihakset heikentyvät järkiparasta puhumattakaan.

Näitä vuosijuhlia on mukava viettää perhepiirissä. Ja isossa perheessähän niitä onkin pitkin vuotta. Syyskuussa homma otetaankin uusiksi, kun viisi viisikymppistä lapsuudenystävää kokoontuu juhlistamaan yhdessä puolta vuosisataansa, eli kokoonnumme yhdessä oikein isolla porukalla pitopöytään.

Jos 50 vuotta on tämän päivän keski-ikä, niin toinen mokoma pitäisi vielä miehen jaksaa. Ehkäpä vuosipäivän kunniaksi voisikin tehdä lupauksen parantaa ruokatottumuksiaan ja aloittaa säännöllinen liikunta, jotta seuraavat pyöreät vuodet olisi helppo saavuttaa? Mainio lahjaidea olisikin koira, joka luonnostaan veisi miehen metsään - säällä kuin säällä :)