Slummien miljonääri

Kävin tässä kuussa katsomassa Slummien miljonääri -elokuvan. Ei enää ihmetyttänyt se, että leffa kahmi niin paljon oskareita. Leffa mykistytti, ihmetytti, kosketti, mietitytti ja melkein itketti.

Voiko yhdelle ihmiselle kasaantua niin paljon vastoinkäymisiä, vaikka slummista kotoisin onkin eikä samanlaisen tukiverkon piirissä kuin ns. tavallinen kansalainen? Pitääkö todella paikkansa vanha totuus, että jokaisen taakka on juuri sen kokoinen kuin mitä ihminen jaksaa kantaa?

Elokuvan aikana haukoin henkeä nähdessäni niitä kauheuksia, mitä orvoille katulapsille voidaan tehdä. Vaikka kyseessä onkin elokuva, en epäile hetkeäkään, etteikö siinä esitetyt asiat toteutuisi myös oikeassa elämässä. Intiassa asuu yli miljardi ihmistä ja ihmisten tuloerot ovat räikeät. Kun suuri osa intialaisista asuu köyhyydessä, osa jopa nälässä, tuntuisi suorastaan taivaalliselta ihmeeltä saada maahan toimivaa sosiaalihuoltoa, työtä, asuntoja ja terveydenhuoltoa. Ei siinä pienen katulapsen arvo ole kummoinen.

Kuin nakki silmään sopiikin uutiset elokuvan lapsitähtien kohtalosta: heistä jo kahden koti on jyrätty maan tasalle; yhden lapsitähden isän väitetään kaupitelleen omaa lastaan; itse lapsitähdet eivät ole saaneet murusiakaan menestyksestään.

Suosittelen elokuvaa kuitenkin kaikille. Sen katsottuaan tuntuu omat murheet taas paljon pienemmiltä. Siitä löytyy sanomaa myös nuoremmille: 13-vuotias poikani julisti elokuvan välittömästi parhaaksi ikinä näkemistään. Uskon, että se kosketti myös häntä.