Loppiainen toi työläisille lyhemmän työviikon. Koululaisethan viettivätkin vielä joululomaa. Jotta loman loppuun saataisiin vielä jotain tekemisen meininkiä, varasin Vikingiltä Tallinnan-päiväristeilyn koko sakille: neljä tuntia maissa ja paluumatkalle runsas buffet.
Koska aika oli melko lyhyt, menimme ilmaisbussilla ensimmäistä kertaa Rocca al Mare -ostoskeskukseen. Siinä riittikin kiertämistä, kauppoja kun oli Prisman lisäksi kahdessa kerroksessa. Vaatesovitukseen tosin ei tehnyt alemyynneistä huolimatta mieli, kun talvivaatteet päällä hiosti niin. Keräsin myyjiltä kuitenkin uutuuttaan kiiltävät kuusi päivää vanhat Viron eurokolikot. Eurohinnat eivät olleet päässeet karkaamaan käsistä, vaan kahvin sai ainakin kahvikaupasta 96 sentillä.
Paluubussi lähti aikataulun mukaisesti kello 17.15 ja sen olisi pitänyt olla terminaalissamme kello 17.40 eli aikaan, jolloin matkustajien viimeistään pitää palata laivaan. Mutta ei: bussi liikkui iltapäivän ruuhkassa kävelyvauhtia eteenpäin ja hikoilimme penkeissämme, että mahdetaanko ennättää laivaan. Kuski ei suostunut päästämään kesken reittiäkään ulos, jotta olisimme voineet yrittää juosta laivaan, vaan kiersi tunnollisesti - kävelyvauhtia - ensin Viru-hotellin eteen ja sitten vasta terminaaliimme. Minuuttia vaille kuusi syöksyimme yhden muunkin matkustajan kanssa sisälle, mutta laivahan oli jo irronnut laiturista.
Tunnelma oli aika masentava, varsinkin kun Christopherilla oli noussut kuume. Ulkona oli helvetillinen lumituisku ja tuuli ylsi luihin ja ytimiin asti. Kävelimme viimassa Tallink-Siljan terminaaliin ostamaan liput illan viimeiseen laivaan. Aikaa maissa oli vajaa kolme tuntia, yhden kuumeisen ja kahden väsyneen pojan kanssa. Puskimme arktisen talvisään halki keskustaan syömään, olimmehan säästäneet nälän illan buffetia varten, mikä lipui nyt merellä Helsinkiä kohti ilman meitä.
Pippuripihvi konjakki-kermakastikkeessa 8 euroa, lastenkana juustolla 3,20 euroa, Berliinin pihvi kananmunalla 4,50 euroa, Saku 0,5 litraa 2,50 euroa, Cokis iso 1,80 euroa, Cokis pieni 1 euro.
Ruokailu Karjakelderissä paransi hieman oloa, mutta harmitus oli silti suuri. Palasimme terminaaliin Rimin kautta. Helpotus oli suuri, kun päästiin laivaan. Matka-aika oli onneksi vain kaksi tuntia. Rantaa lähestyessä iski uusi takaisku: Vikingillä lähtiessämme automme oli parkeerattu Katajanokalle ja nyt rantauduimme Länsisatamaan! Eipä päästykään jouhevasti kotimatkalle, vaan ainakin yhden pitäisi mennä vielä keskustasta Katajanokalle auton hakuun.
Ensimmäinen terminaalibussi oli ääriään myöten täynnä, joten jouduimme odottamaan seuraavaa vartin verran. Lunta tuli Helsingissäkin silmät ja korvat täyteen ja kapusimme kuin lumiukot viimeiseen bussiin. Ville lähti hakemaan autoa ja minä jatkoin poikien kanssa suoraan 71:n pysäkille. Bussi ei tietenkään ollut ajoissa, vaan odotimme kymmenisen minuuttia sitäkin ylimääräistä, ennen kuin pääsimme viimeiselle etapille. Kotiin saavuimme puoli yhden jälkeen. Alkuperäinen suunnitelma oli yhdeksältä, jolloin olisimme vielä ennättäneet piipahtaa saunassakin. Nyt koko reissu muuttui paleluksi ja odotteluksi. Luojan kiitos, ettei seuraavana päivänä tarvinnut lähteä minnekään.
Kylläpä oli koettelemusten päivä. En varmaan saa Christopheria ihan vähällä uudelleen Tallinnan-reissulle. Ei tosin tee itsenikään mieli sinne varmaan vähään aikaan. Tai katsotaan nyt ensin, mitä Viking Line sanoo katkerasta palautteestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti