Viimeiset kuulumiset Kreetalta

28.7.

Kuuma päivä, katumittarit näyttivät +39 astetta. Aamulla oli sentään tuuli tyyntynyt niin paljon, että salkoon oli nostettu vihreä lippu. Iltapäivällä alkoi kuitenkin uudelleen tuulla, ja lippu vaihtui keltaiseen.

Merivesi oli kivan lämmintä, ja uimme siinä monta kertaa. Ville kävi snorklaamassakin, mutta loputtoman hiekkapohjan takia ei nähnyt yhtään kalaa.

Altaassa vesi oli tuulen takia edelleenkin viileämpää kuin meressä, mutta ihanasti se virkisti kuumassa paahteessa!

Illalla menimme ajoissa, jo seitsemän maissa, syömään. Kiipesimme läheisen bensa-aseman nurkalta katua ylöspäin ravintolaan nimeltä Horatico. Tarkennukseksi, vieressä on myös ravintola Horatici. Ravintolat ovat joskus kuuluneet yhteen, mutta riitautuneet ja jakautuneet kahtia. Horatico on se kuuluisampi nykyään. Palvelu on ystävällistä, taustalla soi kreikkalainen musiikki, annokset ovat isoja, talo tarjoaa jälkiruuan (suklaakakkua jäätelöllä) sekä pakollisen rakipullon. Kerta kaikkiaan mainio ruokapaikka, vaikka vyöryimmekin ylensyöneinä alas rantakadulle. Kannattaa kokeilla!

Loppuilta meni lasten kanssa pelejä pelatessa (flipperi, biljardi), kun isukki oli sulattelemassa mahaansa hotellilla. Marcus kävi vielä kastautumassa meressä yhdentoista jälkeen, muttei uskaltanut - onneksi - pitemmälle. Vesi oli niin korkealla, että se oli huuhtonut eilen tekemämme hiekkalinnan mereen.

-------------------------------------------------

29.7.

Lähdin jo ennen kymmentä kellumaan uimapatjan kanssa mereen, koska meri oli melkein tyyni. Otin toisen pullopostimme mukaan, kauhoin uimapatjalla kauas rannasta ja viskasin pullon mereen. Saas nähdä, rantautuuko se jo naapurikylään vai painuuko pohjaan.

Vietimme rannalla ja altaalla suurimman osan päivää. Aurinko oli pistävän kuuma, ja olimmekin välillä varjon alla. Rantavedessä näki pelkällä silmälläkin pikkukaloja, jotka tulivat meidän luomaan varjoon oleskelemaan.

Viideltä lähdimme bussilla Haniaan. Bensaahan ei vieläkään ollut tullut, joten ei tarvinnut vuokrata autoakaan. Bussimatka maksoi 1,50 per nuppi, Valtterin ujutimme ilmaiseksi, vaikkei hän ollutkaan alle 6-vuotias. Bussi oli niin täynnä, että saimme seisomapaikat. Bussiasemalta kävelimme suoraan venetsialaiseen satamaan ja kävelimme aallonmurtajalla.

Sataman ravintolat olivat hinnoitelleet itsensä ulos, joten päädyimme edullisempaan paikkaan. Tilasimme lihaa kahdelle ja kalaa kahdelle. Liha oli sitkeää ja kalalautanen aika epämäärainen (etsin nimen myöhemmin). Eipä voi suositella varsinkaan Horation jälkeen. Saimme sentäs jälkiruuaksi hyvää suklaakakkua jäätelön kera sekä rakia.

Jäätelökioskista irtojäätelö kupissa oli todella hyvää! Valtteri valitsi purkanmakuisen sekä neljän suklaan makuista jäätelöä.

Haniassa oli mielenosoituskin menossa, punaiset liput vain liehuivat iskulauseita huudettaessa. Valitettavasti emme ymmärtäneet, mistä on kyse. Nähtävästi kuitenkin kommunistien juttuja.

Juoksimme kymmenen bussiin ja jätimme hyvästit Hanialle.

---------------------------

30.7.

Perjantaina pidimme ranta- ja allaspäivän. Yritimme saada pojat lentämään liitovarjolla, mutta aallot olivat tähän astisista korkeimmat, vaikkei tuuli ollut voimakas. Aallokko sai ihmiset sukeltelemaan koko päivän ajan, punaisesta lipusta huolimatta.

Illalla valitsimme Agia Marinasta läheisen ravintolan, mikä osoittautui hyvin keskinkertaiseksi paikaksi. Saimme kyllä vatsat täyteen, mutta ruoka oli kuin huoltoaseman ruokaa.

Kävimme vielä pelaamassa flipperiä ja Kiss Barissa viinilasillisilla poikien pelatessa biljardia.

--------------------------

31.7.

Viimeinen herätys. Ohjelmassa uintia (löytyi kaksi hylättyä uimapatjaakin), altaalla lököttelyä, loput ostokset. Katumittareissa oli +41 astetta.

Tyynen meren takia saimme pojat viimein varjoliitämään. Se oli jännää hommaa, ja takaisin lennolta tullessa hymy oli herkässä. Olisivat kuulema lentäneet paljon pitempäänkin!

Kävimme syömässä Family's restaurantissa viimeiset gyrot, hinta 3,90 kappaleelta ja nälkä lähtee taatusti!

Uimme viimeiseen asti, kunnes kuljetus lentokentälle lähti puoli kuudelta. Lento lähti tunnin myöhässä - ja silloinkin turkkilaisella varakoneella, mutta kaikki meni hyvin ja pääsimme ukin ja mummin kyydillä kotiin puoli kolmeksi. Mukava reissu!

Ai niin, bensaa ei ollut vielä lauantai-iltanakaan saatavilla.