Loppiaisena

Loppiainen on joulua vanhempi kirkkojuhla, Jumalan ilmestymisen juhla. Tavalliselle kaduntallaajalle se taitaa lähinnä tarkoittaa joulun loppua, joulun viimeisestä päivää, jolloin kuusikin kannetaan pihalle ja siirrytään arkeen. Alkaa härkäviikot.


Meillä kyseinen pyhä oli puuhakas. No, nukuttiinhan sitä kymmeneen, mutta riisipuuron jälkeen lähdettiinkin jo hiihtoretkelle.

Lunta oli tullut vaihteeksi lisää, ja luonto oli kuin Lapin tuntureilla: paksu pehmoinen lumikerros peitti puitten oksatkin.


Puolisen jälkeen olikin jo Christopherin lähdettävä Tuomiokirkkoon valmistautumaan illan konserttia varten. Cantores Minores -kuoro esitti loppiaisena Bachin IV-VI kantaatit.

Sain Chrisiltä vapaalipun urkuparvelle, joten lähdin mielelläni konserttiin. Sieltä oli mahtava näkymä alttarille! Kuvassa Chris toiseksi takimmaisen rivin vasemmassa laidassa ;)


















Konsertin jälkeen piipahdin Senaatintorilla, missä esitetään 11.1.2010 asti hienoa valo- ja äänitaideteosta Valon Vuodenaika. Sen on luonut valosuunnittelija Mikki Kunttu. Musiikkiosuudesta vastaa Kimmo Pohjonen.

Esitys oli fantastinen! Tuomiokirkko peittyi musiikin saattelemana mitä erilaisimpiin kuvioihin. Teos päättyi totaaliseen jäätymiseen - niin kirkon kuin itsenikin kohdalla.


















Bussille mennessäni pysähdyin Aleksanterinkadulla katsomaan vielä kerran Stockan jouluikkunaa...

















... ja ihastelemaan Aleksin jouluvaloja!

Lämmityksen ansiosta Aleksin jalkakäytävät pysyvät sulana talvellakin.


















Tässä loppiaiskonsertin päätöslaulu:





Tässä kolme minuuttinen varttitunnin valoshowsta Senaatintorilla: