Pitkospuita pitkin

Helatorstaina kävimme pyöräilemässä. Ensimmäinen kohde oli parin kilsan päässä oleva uimarantamme Pikkukoski. Ei siinä mitään koskea ole, vaan Vantaa-joen leveämpi mutka, jonka ranta on tehty kivaksi kaupungin uimarannaksi. Siellä voi uida, lököillä nurmella, leikkiä rantahiekalla, pelata katukorista ja hypätä veteen kahdesta eri korkeudesta. Kesäisin siellä toimii lisäksi kioski, josta voi ostaa virvokkeita ja jäätelöä. Pikkukosken reunalla kohoaa komea kallio, josta avautuu hyvät näkymät lähiympäristöön. Talvisin paikka on paikallisen uimaseuran avantouimareiden käytössä.



Seuraava stoppi oli Vanhankaupunginkoskella. Sieltä taas löytyy takuuvarmasti koski tai itse asiassa kaksi. Allaoleva kuva on siitä isommasta joenhaarasta. Sen kuohuja käydään katsomassa aina keväisin, etenkin silloin, kun Vantaa-joki tulvii. Siinä pienemmässä joenhaarassa taas voi kalastaa luvalla lohia ja siikoja tai käydä keväisin seuraamassa pikkukajakkien koskikisaa.

Kolmantena etappinamme oli Viikin Lammassaari. Se on luonnonsuojelualue, jonne pääsee jalan pitkospuita pitkin. Se on erittäin suosittu lintujen bongausalue johtuen siitä, että siellä pesii lukuisia lintulajeja. Parista kohtaa sieltä löytyy lintutorni sekä koroke, josta voi kiikaroida viiksitimaleita sun muita harvinaisempia lintulajeja. Linturetkelle kannattaa ottaa hyvät eväät mukaan, sillä mikäpä on mukavampaa kuin pysähtyä luonnonhelmaan tankkaamaan ja kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta.


Rentukat reunustivat pitkospuureittiä.

Lammassaaren edustalla saimme kuulla kaunista linnunlaulua, kuuntele sinäkin! Voisi luulla olevansa sademetsässä, niin on ilma sakeana äänestä (kuva on valitettavasti sivuttain).