Kauppakassi

Pienikin voi olla kaunista. Se päti ainakin tämän punaisen Fiat 500:n kohdalla, joka vaatimattomana seisoi Pihlajamäessä parkkipaikalla isojen nykyaikaisten menohirmujen kanssa. Silti juuri tämä pikku-Fiiu kiinnitti meidän huomion.

Mikä vanhoissa autoissa on niin kiinnostavaa? Itseäni kiehtoo niiden muotoilu, ikään kuin ne olisi varta vasten tehty silmää miellyttämään. Varmaan entisaikaankin tavoitteena oli mahdollisimman suuret tehot ja taloudellisuus, mutta ne kriteerit ovat sen ajan maailmasta ja tuntuvat nykyaikana suorastaan naurettavilta.

Ihmeeltä suorastaan tuntuisi, miten viisihenkinen perheemme mahtuisi tämän kyytiin. Takapenkillä kuitenkin näytti olevan - ainakin teoriassa - kolme istumapaikkaa ja edessä kaksi.

Tätä ei varmaan ennenkään hankittu matka-autoksi. Tai sitten matkatavaroiksi riitti pelkkä hammasharja.

Kojelauta näytti olevan minimalismin huipentuma: siitä löytyi nopeusmittari, snadi tuhkakuppi ja pienenpieni hansikaslokero. Oliko tupakoinnilla siihen aikaan jokin status, kun juuri se haluttiin näinkin pieneen autoon laittaa?

Joka tapauksessa näillä pienillä autoilla alkaa nykyaikana olla kysyntää. Siitä on hyvänä esimerkkinä Kia sekä Mersun minimallit.

Tällainen pikku-Fiiu olisi hyvä kaupunkiauto: parkkipaikka löytyisi varmaan huomattavan nopeasti keskustan ruuhkaisilta kaduilta :)

Jälkikirjoitus 21.5.2009: Sain kotijoukoilta toruja, kun olin kirjoittanut Fiat 500:sta. Kyseessä kun on Steyr Puch. Puolustuksena täytyy sanoa, että se on Fiatin lisenssillä tehty ja nimenomaan pohjautuen Fiat 500:n malliin.