Loppulaskut

Keskiviikkona oli taas laskettelupäivä. Rinteessä olimme puoliltapäivin. Aiemminkin olisi voinut mennä, sillä aurinkoista oli luvassa vain viiteen saakka. Ville suunnisti meidät heitettyään Jyväskylään ilmailumuseoon.

Pojat hävisivät isoihin rinteisiin ja minä jäin sahaamaan sinistä rinnettä. Vain reilut puoli tuntia myöhemmin moottorikelkka haki rinteestä ikäiseni naisen, joka oli samaan aikaan ostamassa päivälippuja. Mahtaa harmittaa, kun homma tyssäsi heti alkuunsa. Muutoin oli suorastaan ihme, ettei loukkaantuneita ollut sen enempää, semmoinen kuhina suosituimmisssa rinteissä oli. Parissa päivässä potilaita tuli kolme-neljä.

Sateet tulivat etuajassa. Iltapäivällä kaakatotauon aikana taivas repesi ja lunta tuli rinnettä alas tullessa niin kovaa, että tuntui kuin olisi neuloilla pistellyt. Mutta ei se lopulta tahtia haitannut, laskettelijoita riitti ihan samaan tahtiin. No, ehkä hissijono oli vähän lyhyempi kuin poutapäivinä.

Viideltä oli aika käydä ruokataolla ja kamppeita kuivaamassa. Syönnin jälkeen Valtteri, Chris ja minä kävimme vielä laskettelemassa iltakahdeksaan asti. Sitten saunaan!

 

Torstaina ohjelmassa olikin sitten pakkaaminen, mökin siivous ja kotiinlähtö kello 12. Lämpötila oli noussut plus neljään. 

Mustikkarinne 1:n paritalo oli kaikin puolin meille sopiva, mitä nyt muurahaisia jouduttiin karkottamaan myrkyin, patjat olivat liian pehmeät  ja jääkaappi oli liian lämmin. Olisin  mielelläni käynyt retkiluistelemassakin, mutta jäälle noussut vesi  esti sen. Ehkäpä ensi kerralla!

Välipäivä lumisateessa

Aamulla juniori heräsi kalpeana ja pahoinvoivana. Vointi kohisi kuitenkin pikkuhiljaa, onneksi. Lähdimme kahdestaan lumihommiin ulos. Lämpotila oli kääntynyt jo plussan puolelle, ja saimme aikaiseksi minilumiukon ja lumilyhdyn.Sitten uppuroimme grillimajalle, jonne yritimme tehdä tulen. Märät puut pistivät vastaan urakalla, mutta viimein roihusi kunnon flekit.

Hiilloksella paistetut makkarat ja ruisleivät maistuivat, vaikka pinta meinasi olla liiankin hyvin paistettu. Vielä kaakaot kermavaahdolla, niin sinähän sitä olikin laskiaistiistain herkkuja!

Heitimme Chrisin ja Valtterin iltamäkeen neljäksi tunniksi. Menimme sitten Villen kanssa hiihtämään Himoksen huipulla olevalle ladulle. Siellähän Valtteri vilahtikin juuri mäkeä alaspäin. Lenkki oli 4,4 kilometriä vaihtelevaa metsämaastoa. Maisema oli kuin Lapista! Jos täällä on näin kaunista, miksi lähteä tuhannen kilometrin päähän pohjoiseen?

Hiihdon jälkeen kävimme Jämsässä täydentämässä ruokavarastoja Marcuksen kanssa. Kyllä tortillat maistuivatkin.

Himoksen rinteitä riittää

Eka yö sujui rauhaisasti hiljaisuuden keskellä. Mitä nyt patjat olivat  niin pehmeät, että niihin meinasi hukkua. Aamulla oli sokerimuurahaisarmeija vallannut pöydät ja lattiat, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä vastaiskuun Raidin voimalla. 

Aamu oli harmaa, vähän satoi luntakin, mutta kun ehdimme välinevuokraamoon, pilven takaa tuli ihana kevättalven aurinko!

Monoja joka jalkaan:)

Puolilta päivin selvisimme rinteisiin. Ensimmäisessä jo meinasi pupu mennä pöksyyn, kun vuoden tauon jälkeen oli koko homma hakusessa. Hyvä, etten ottanut suksia olalle ja kävellyt rinnettä alas, niin hirvitti. Tiuhaan siksakkaamalla selvisin alas kaatumatta. Seuraavaksi mentiinkin suosiolla lasten rinteeseen.

Poikia ei mäet pelottaneet!

 

Kahvitauon jälkeen laskettelu alkoi luistaa, helpoissa rinteissä tietenkin.Niin aika meni mukavasti, että veimme vuokravehkeet takaisin vasta puoli kahdeksalta. Ja kyllä olikin polvet jo aivan klesat!

Iltaruoka, sauna ja kalja - johan alkoi silmää luppasta. Aamulla ei ole kiirettä minnekään, varsinkin kun säämies lupasi lumisadetta. 

Hiihtolomalle tuiskun sekaan

Eilen kävimme kiireellä ostamassa viimeiset kypärät ja laskettelulasit. Ilta sujui pakkaamisen merkeissä, kun keräsimme kasaan viiden ihmisen varusteet talvilomaa varten. Siitä kertyikin melkoinen läjä: neljät sukset, neljät monot, kolme kypärää, lakanaa, karvahattua, shampoota,  talvitakkia, rukkasta, ruokaa, läppäriä jne. jne.

Tänään heräsin matkakuumeessa jo kahdeksan jälkeen. Kello 12.20 oli Dodgeen lastattu kaikki kamat ja viisi ihmistä, ja niin 230 km matka saattoi alkaa. Keli oli aivan hirveä: lunta tuli viistottain ja tuulta puuskissa. Pihakin oli niin täynnä lunta, että auto meinasi jäädä kiinni jo siihen. Pakittamalla selvittiin siitäkin, ja pääsimme lumiselle moottoritielle:

Riittävällä turvavälillä ja pelkääjän jatkuvalla ohjeistuksella pääsimme ongelmitta perille. Pidimme pitkän tauon Lahdessa Hesessä ja Karisman ostoskeskuksessa ihmetellen paikan monipuolisuutta ja siisteyttä. Sitten vaan eväät kyytiin ja Himokselle!

Saavuimme viideltä perille välttäen ilmoittautumisruuhkan ja pääsimme heti Mustikkarinteen mökille. Mökki oli kiva yllätys reiluine tiloineen ja monipuolisine varustuksineen, joita ei ollut edes mainittu nettisivuilla. Ei sitten muuta kuin sauna päälle, ruoka uuniin ja viini viilenemään. Loma voi alkaa!

Ja kuuden vuoden pestin voitti...

...Sale!!!

Kahdeksalta rävähti ennakkoäänet ruutuun ja tulos oli sellainen, mitä odotimmekin:  Sale sai 65 prosenttia, Pekka 45 prosenttia äänistä.

Kun äänistä on laskettu 64,9 %, on jakauma Salelle 65,3, Pekalle 34,7 %. Uskon eron pysyvän suunnilleen samana loppuun saakka - siitäkin huolimatta, että etelän suurista kaupungeista ei olla vielä ääniä saatu. Ja lähipiiristä tuli joka tapauksessa viisi ääntä Salelle - eli varma voitto!

Kylmää kyytiä Talviklassikossa

Lauantaina 4. helmikuuta 2012 pelattiin Olympiastadionilla toisen kerran Talviklassikko. Siinä Jokerit ja HIFK kohtaavat ulkokentällä sarjapelissä. Pelipaikkana ei tosiaankaan ole halli, vaan peli pelataan ulkojäällä, vanhaan malliin.

Tänään peli  uhkasi jäädä pelaamatta kovien pakkasten takia. Kun mittari näytti aamulla -20C, josta se hikisesti laski 2-3 astetta, ei ollut syytä siirtää peliä. Kunnolla vaan vaatetta päälle niin pelaajille kuin katsojillekin!

Puimme useita kerroksia vaatteita ja saavuimme paikalle juuri, kun peli alkoi. Eipähän tarvinnut kärvistellä peliä odotellessa. Peffan alle vaan Valtsun paksut liukurit, niin eipä ollut hätää stadikalla istuskellessa. Sääliksi kävi niitä nuoria, jotka olivat lähteneet kannustamaan suosikkejaan pienissä talvilenkkareissa. Olipa joku sipsakoissa korkkareissakin - mahtoi siinä varpaat olla jo varmaan tunnottomat...

Anniskelupaikassa - sekin tietenkin ulkosalla - ei tarvinnut pelätä, että juomat olisivat lämmenneet:

Jokerifanit juhlivat ekaa maaliaan savupommein ja valorakettein.  Matsia saikin katsella koko rahan edestä: ensin Jokerit tuli tasoihin, sitten pelattiin jatkoaika ja vielä rankkarikisa sen päälle. Vasta siinä narrit hyytyivät, mutta saivatpahan yhden pinnan mukaansa!